p y y k k i p ä i v ä (vanha blogini)

muutto

2011-10-10T15:15:00.000+03:00

Siirryin tänne. Tulkaa perässä!

vessajuttuja ja vuosipäivä

2011-06-20T11:40:00.000+03:00

Eilen juhlittiin S:n nimipäivää. En ollut koskaan suunnitellut, että nimeäisin lapseni samalla kirjaimella alkaviksi, oikeastaan päinvastoin. Itse olen J-sisarussarjan lapsi enkä aikonut jatkaa sitä perinnettä. Siinä vain kävi niin.

Viime viikolla juhlittiin hääpäiväämme. Tai no, minä podin migreeniä ja mies oli pitkän ja kiireisen työpäivän jälkeen puolikuollut. Keitettiin kuitenkin illalla leivoskahvit. Pikku s oli askarrellut jo viikkoja aiemmin meille vuosipäivälahjat. Hänen rakkautensa ja arvostuksensa vessapaperihylsyihin on uskomatonta. Ehtymätön materiaalilähde, josta saa aikaan vaikka mitä. Viimeisimmille kaverisynttäreille hän teki kortin hylsystä: "kato näin: leikataan se auki ja litistetään. siinä on korttipohja!" Alan vähitellen ymmärtää, miksi hän varastoi tyhjät hylsyt vessan nurkkaan, eikä vie niitä roskikseen.

Eilen mietin, miten on mahdollista, että olemme asuneet samassa talossa todella mukavien ihmisten kanssa ainakin viisi vuotta, emmekä ole tätä aiemmin tutustuneet. Hyvä kuitenkin että edes nyt. Tuli vaan sellainen olo, että olenko elänyt elämääni laput silmillä, vai olemmeko muka kulkeneet pihan läpi aina eri aikaan. Perheen tyttö oli meillä eilen ensimmäistä kertaa sisällä leikkimässä. Pikku s piirsi vessan oveen merkin, että kaveri osaisi tarvittaessa oikealle ovelle. Tuo merkki on mielestäni niin hieno, että taidan oikein kehystää sen tuohon oveen.

Haluaisin blogini kuvat isommiksi, niinkuin monessa muussakin blogissa on. Kukahan osaisi neuvoa tietokonetumpeloa?

sireenien huumaava tuoksu

2011-06-10T00:10:00.000+03:00

Keittiössä oleva mummon vanha kaappi vaatii kimpun sireeninoksia tähän aikaan vuodesta. Kaapin päällä kukkien on hyvä olla. Siinä mummokin niitä piti.

Kaapin päällä, ruukuissa, kasvaa rakkaudella myös äitienpäivälahjaksi saatu sitrus (kasvatettu greipin, eppelsiinin tai mandariinin siemenestä) sekä peikonlehden poikanen.

Ja kaapissa astiat. Niin ihanasti, että ovia tekisi mieli pitää aina auki.

häät

2011-05-23T10:26:00.004+03:00

Nyt, tätä kirjoittaessani, ulkona pauhaa kesän ensimmäinen ukkonen. Nautin. Hiukan kadehdin parvekkeella villaviltin alla nukkuvaa Selmaa. Ehkä parvekkeelle pitäisikin ruokapöydän sijaan laittaa riippumatto (tai kaksi), että voisi itsekin ottaa sadepäivän torkut ulkona.

Hymisen vieläkin onnellisena lauantain juhlista. Järjestimme yllätyshäät ystävillemme, jotka menivät naimisiin pienin juhlin vain lähimmäistensä läsnäollessa. Kutsuimme hääparin lapsineen meille aivan muunlaisin verukkein ja saimme huutaa: "yllätys!" Pitkän pöydän ääressä kuusi aikuista ja kahdeksan lasta. Pöytä täynnä hyvää ruokaa ja juomaa. Naurua, laulua ja yllinkyllin iloista mieltä. Mietin, että tällaisista hetkistä syntyy niitä parhaita muistoja.

rakkaudella ystävälle

2011-05-05T11:29:00.004+03:00

Pikku s teki ystävälleen synttärilahjan. Kangastussit ovat mainio keksintö.

nyt pukkaa raitaa!

2011-04-29T11:20:00.006+03:00

Hain äidin varastoista jämälanka-herkkuja. Nyt pukkaa raitaa! Pikku s saa sateenkaari-villatakin. En ole hetkeen neulonut mitään, nyt hurahdin täysin. Jämistä on niin hieno tehdä, tekeminen on silkkaa väri-iloittelua, terapiaa. Vielä en edes tiedä kumpi on oikea, kumpi nurja puoli.

valokuvahippaa

2011-02-21T12:12:00.005+02:00

Leikittiin isoimman ässän kanssa valokuvahippaa. Leikki menee näin: toinen istuu sohvalla kameran kanssa. Toinen yrittää juosta ohi niin vikkelään, ettei kamera kädessä oleva ehdi ottaa juoksijasta kuvaa. Yksinkertaista, ja paljon hauskempaa kuin miltä ehkä kuulostaa :)

ystävyydestä

2011-02-15T17:08:00.006+02:00

Juhlittiin ystävyyttä, joka on kestänyt jo yli neljännesvuosisadan.

Syötiin ihana lounas:
-rucolaa
-tomaattia
-bataattia
-fetaa
-kikherneitä
-papuja
-mausteita

Lounaan päälle keitettiin kahvit ja herkuteltiin täytetyilla tuulihatuilla ja luksusluokan suklaakonvehdeilla. Mietittiin, että ollaan me aika vanhoja. Ystävyyttäkin kestänyt jo yhden rokkistaran elämän verran.

kirpputorilla

2011-01-29T18:05:00.004+02:00

Uuden vuoden hyväksi aluksi varasin kirpputorilta pöydän. Viikko on nyt mennyt ja toinen alkamassa. Onhan siellä jotain mennyt kaupaksikin, mutta edellisen postauksen kellon lisäksi mukaan on tarttunut muutakin. Käyhän se näinkin: myyn tarpeetonta pois ja rahoilla ostan tarpeellista tilalle. Vähän kuin vaihtaisi.

Kuvasin yhden päivän ostokset uudella keittiönpöydällämme. Pöytä löytyi vanhempieni kellarista, on mummon ja papan peruja.

Buying and selling at fleamarket. Things that I've bought are photographed on our new kitchen table. Table used to belong to my grandparents.

che ora è?

2011-01-26T11:06:00.009+02:00

Pikku s löysi kirpputorilta itselleen seinäkellon. Se on tosi hieno.

Asiaa kysyneelle tiedoksi: seurakunnan tiloista varastamani peikonlehdenpistokas voi oikein hyvin. Kasvattaa pitkiä paksuja juuria ja puskee jo uutta vihreää. Pian on istutuksen aika.

Little s found a beautiful clock from the fleamarket.
My stolen sprout is doing fine. Soon ready to be potted.

poseerausta

2010-12-21T13:44:00.003+02:00

Eilen poseerattiin pihalla ja otettiin kuva mummin ja papan seinäkalenterin joulukuun sivulle.

On ollut hienoa seurata, miten isommat ovat ottaneet Selman mukaan perheeseen. Kolmikko tuntuu hitsautuneen jo yhteen. Toivon, että se hyvä kestää läpi elämän.

me tärähtäneet

2010-12-08T15:42:00.009+02:00

Valoa on vähän ja kohde kovin liikkuvainen. Tärähtäneitä tulee paljon. Mutta voi kuinka meillä onkaan hauskaa!

Tänään olen haaveillut potkukelkka-tyylisistä lastenvaunuista. Veljeni ehdotti että asennettaisiin sukset vaunujen renkaiden tilalle. Hienoisista liikkumista hankaloittavista esteistä huolimatta olen aivan huumaantunut tästä talvesta ja lumen määrästä.

Tänään paistoi aurinko. Join aamupäiväkahvin ulkona imien kimaltelevia auringonsäteitä itseeni.

kaikki hyvin

2010-11-01T10:17:00.005+02:00

Blogihiljaisuuden syyn tiedättekin :)
Meillä menee oikein hyvin. Arki vauvan kanssa sujuu helpommin kuin olin kuvitellutkaan.

Eniten olin aavistellut pahaa aamuista. Kuinka saan vauvan syötettyä, vaatetettua ja vaipatettua, laitettua aamupalan isommille, letitettyä hiukset ja vielä laitettua itsenikin valmiiksi.
Mutta kaikki on sujunut hyvin, S ei ole kertaakaan myöhästynyt koulusta (vaikkakin toisinaan otamme matkalla pari juoksuaskelta, että ehdimme ajoissa pysäkille).
Matka pysäkille on sen verran vaarallinen suurten tietöiden vuoksi, että haluan saattaa koululaisen sinne. Pysäkillä S nousee bussiin ja iloisesti vilkutellen ja lentosuukotellen lähtee matkaan.

Isommat ovat vähitellen huomanneet, ettei vauva ole vienyt heiltä äidin rakkautta, että äidin sylissä on tilaa heillekin. Pikku s vielä toisinaan tirauttaa itkut, kun äiti ei ehdi olla heidän kanssaan niin paljon kuin ennen. Oikeasti meillä on nyt paljon enemmän yhteistä aikaa, kuin ollessani töissä. Mutta ymmärtäähän tuon tunteen. Kun ei enää olekaan se perheen pienin. Vaikka vielä pieni 5-vuotias onkin.

Itse huomaan nauttivani tästä vauva-ajasta eniten. Asiat menevät rauhallisesti omalla painollaan, turhista asioista ei murehdita.

Selma syntyi tasan viisi viikkoa sitten, tuntuu että siitä on jo ikuisuus.

selma

2010-09-30T13:19:00.004+03:00

Hän on täällä!!
Aikaisin maanantaiaamuna, tasan viikko lasketun ajan yli, syntyi pikkuinen tyttö, Selma. 3450g ja 50cm.
Suloisista suloisin (niinkuin ne aina), olemme onnesta sekaisin :)

viisi yli

2010-09-25T19:09:00.004+03:00

Tytöt lähtivät eilen viikonlopuksi mummilaan. Tänään nukuin pitkään, vetelehdin sängyssä kirjaa lukien. Listasin miehelle asioita, joita voitaisiin tänään tehdä: taululle ruuvit seinään, ripustaa verhot makuuhuoneeseen. Neljän aikaan havahduttiin siihen, että ulos pitäisi lähteä ennen pimeää. Ja käydä siinä samalla kaupassa. Ehtiihän nuo taulut ja verhot myöhemminkin.

Tehtiin reippaan verkkainen pitkä kävelylenkki. Niin reippaasti kuin tällä vatsalla on mahdollista. Uimarannalla pysähdyttiin istumaan ja ihailemaan tyyntä merta. Istuttiin ja nautittiin, kuunneltiin veden liplatusta.

Laiska ja hyvä päivä.

neljä päivää yli

2010-09-24T15:58:00.011+03:00

Neljä päivää yli lasketun ajan.

En olisi uskonut, että raskauden tässä vaiheessa istun wc-pöntön päällä täishampoo päässäni odottaen aineen vaikuttavan.

Eilen päiväkodista soitettiin, että pikku s:llä on löydetty hiuksista täin munia. Viimeisen vuorokauden aikana en ole juurikaan edes muistanut olevani raskaana; on pyykätty, imuroitu, pakastettu pinnejä ja ponkkareita, kammattu täikammalla. Onneksi täitä ei löytynyt montaa ja vain toiselta tytöltä. Hartaasti toivon (kukapa ei, toivokaa tekin!), että selviämme yhdellä hoitokerralla, etteivät tule takaisin.

pari tuntia

2010-09-19T21:37:00.003+03:00

Parin tunnin päästä alkaa vuorokausi, jonka kohdalle on kalenteriin merkitty "la". Lasketun ajan päivä on täällä. Blogilaskuriin tulee kai 0, ja sitten se rupeaa laskemaan päiviä yli.

Mummin tekemä nuttu odotta käyttäjäänsä, pesäksi pedattu peti nukkujaansa. Monen monta syliä odottaa hellittävää, monet kädet jo malttamattomina pientä silitettävää. Tarjolla suukkoja, haleja, helliä sanoja ja äärettömästi rakkautta (vaikka on niitä sinne mahaankin jo lähetetty).

Tule kun tuntuu siltä, me jaksamme kyllä odottaa.

6 ja 36

2010-09-14T11:18:00.005+03:00

Täytän tänään 36. Tytöt puuhasivat, paketoivat ja askartelivat hyvissä ajoin jo viime viikolla suljettujen ovien takana supisten. Laskivat päiviä syntymäpäivääni, eivät olisi millään malttaneet odottaa. Kysyivät moneen kertaan enkö todellakaan haluaisi mitään vihjeitä.
Tänä aamuna olivat aikoneet herättää laulamalla, mutta jouduinkin herättämään unikeot itse. Lahjat kaivettiin kätköistään ja avasin ne aamupalapöydässä.
Toisessa paketissa oli helmistä itse tehty lisko, toisessa euron kolikko. Hymyilyttää vieläkin, lahjat kuvastavat antajiensa luonteita niin hyvin. Toinen tekee hartaasti keskittyneenä itse, toinen valitsee omistaan nopeasti jotain arvokasta. Parhaat lahjat, ehdottomasti.

Laskettuun aikaan on 6 päivää. S syntyi aikoinaan 16 päivää etuajassa, se on iskostunut merkkipaaluksi, josta lähdetään odottamaan. Voi olla, että odotus käy vielä pitkäksi :)
Mutta tulee kun tulee, meillä ollaan valmiita.

11 päivää

2010-09-09T20:52:00.004+03:00

Mieli alkaa täyttyä odotuksesta. Eilen illalla selkää särki ja vatsaa vihloi, mietin jo josko yöllä lähdetään. Mutta ei, nukuin kuin tukki eikä tänään ole enää tuntunut missään.

Rauhallinen päivä. Pääasiassa olen istunut neulomus sylissä. Puikoilla on nuttu nyytille.

Olen ahminut syksyä. On ihanaa, että meille tulee syksyn lapsi, tämä vuodenaika on paras. Villavauva.

kaksi viikkoa

2010-09-06T21:48:00.003+03:00

Viime viikolla iski parin yön mittainen ahdistus. Tietoisuus siitä, että vauva voi syntyä milloin vaan, ja samalla tunne, etten ihan vielä ole henkisesti valmis. Päänsärkyä, huonovointisuutta ja inhottavaa levottomuutta.

Viikonlopun aikana mieli rauhoittui. Tänään olen pariin otteeseen huomannut tuijottavani pyykkitelineellä kuivuvaa vauvanpyykkiä. Rauhallisena. Nyt on hyvä olla. Olen valmis, vaikka syntyisi ensi yönä.

Vaikka toisaalta, huomenna illalla olisi tarkoitus tavata työkavereita neulomusten merkeissä. Että jos vasta sitten sen jälkeen :)

värit

2010-08-31T17:51:00.004+03:00

Vaatekaappia siivoillessa ajattelin "voi tylsyys miten ykstoikkosta!"

Mutta näissä väreissä viihdyn, minkäs sille voi!

herkkua

2010-08-29T21:07:00.003+03:00

Haudutetaan kaalia ja porkkanaa. Lisätään riisiä ja jauhelihaa. Maustetaan valkopippurilla ja meiramilla, sekä runsaalla siirapilla. Laitetaan uuniin muhimaan, mielellään pidemmäksi kuin lyhyemmäksi ajaksi. Tuoksu saa veden kielelle. Paljon puolukkahilloa päälle.
Kaalilaatikko on ihan parasta!

Lapset luulivat, että teen piparkakkutaikinaa, kun näkivät siirappipurkin pöydällä:)

*

2010-08-25T21:22:00.006+03:00

Tänä aamuna vedin tukisukat jalkaan ja puin Kerttu-mummin vanhan kukallisen kotitakin päälleni. Pitkä sateenvarjo toimi nojaus- ja kävelykeppinä, kun välillä hengästytti ja supisti niin paljon. Bussissa sain ystävällisiä hymyjä kilteiltä mummoilta.

Päivät hupenevat, laskettuun aikaan ei ole enää kovin montaa päivää. Eilen päivällä juttelin hyvän ystäväni kanssa puhelimessa, soitti supistustensa välissä. Illalla tuli ilouutinen pienen pojan syntymästä.

Eilen sain itsekin ilouutisia neuvolassa, hemoglobiini on kivunnut yli sataan, pääsemme sittenkin Haikaranpesään!

kumma vimma

2010-08-19T20:54:00.005+03:00

Joissain blogeissa esiteltiin keväällä kirjahyllyjä ja niiden sisältöjä. Minä voin esitellä nyt palasen lattialle kasatuista kirjapinoista.

Sanotaan, että raskaana oleviin naisiin iskee pesänrakennusvietti. Kummallista, kun vatsa on iso ja taipuminen hankalaa, ja jo pelkkä paikallaan seisominen hengästyttää, pitää ruveta kauhealla vimmalla järjestelemään ja myymään huonekaluja ja suunnittelemaan uutta sisustusta.

Minä laitoin kirjahyllyt myyntiin (ja menivätkin heti kaupaksi). Ei kannata säikähtää, en aio luopua kirjoista, mielessä on vaan paljon parempi, kauniimpi, sopivampi, ilmavampi ja mitäkaikkea hylly-systeemi. Tänään soittelin ja kyselin hintoja haluamastani systeemistä ja pikaisen laskutoimituksen jälkeen totesin iloiten, että vanhoista saaduilla rahoilla saan hankittua uuden. Kuin vaihtokauppa!

Pinottuani kirjat ja cd:t olohuoneen seinustalle odottamaan uuden hyllyn saapumista päätin lähteä siivoamaan varastoa. Siihen oli syynsäkin, pinnasänky ja vaunut oli pakattu varaston takanurkkaan. Samalla kävin tavaroita läpi ja sain aikaan ison kasan kierrätyskeskukseen ja kirpputorille meneviä. Tavarasta luopuminen aiheuttaa huumaavan puhdistavan tunteen!

Huomenna, kun olemme vieneet S:n kouluun, lähdemme pikku s:n kanssa bussimatkalle Espooseen (jostain syystä lastemme mielestä Espoo on joku kaukainen, eksoottinen paikka, yhdessä vaiheessa väittivät kivenkovaan, että sinne pitää mennä lentokoneela. Ja me asumme kuitenkin Helsingissä..). Espoosta löytyi lankakauppa, jossa oli juuri se yksi tarvitsemani kerä yhtä tiettyä lankaa jäljellä.

koulupäivä

2010-08-16T20:58:00.007+03:00

Aamulla heräsin herätyskellon soittoon. Kun avasin silmäni, näin kuinka ruskea lehti leijaili ikkunan takana. Mies oli aamuyöstä laittanut parvekkeen oven kiinni. Hetken aikaa mietin, onko syksy tullut yön aikana. Kun on ensimmäinen koulupäiväkin.

Reippain mielin, reppu selkään ja koulutielle. Oli kuulemma ainakin tuhat perhosta vatsassa. Aiemmin koulunaloitus ei ollut tuntunut oikeastaan miltään, mutta nyt kuulemma tuntui.

Koulun pihalla halit ja pusut. Pikkusisko tirautti pienet itkut, kun jäi nyt ihan yksin (kolmeksi tunniksi äidin ja isän kanssa). Kyynel tuli äidinkin silmäkulmaan. Sinne se meni, hymyssä suin, perhosia vatsassa. Sujahti koulumaailmaan, esikoiseni.

Koulun kellon pärähdettyä kello 12 pihalle kirmasi iloinen keltalakkinen joukko. Repussa oli reissuvihko, tehtäväkirja ja Aapinen. Kotimatkalla tyttö harmitteli, kun seuraavaan aamuun olisi vielä niin pitkä aika. Vaikka pitäähän sitä aikaa siinä välissä olla, että ehtii tehdä ihanat läksyt!

skanssen

2010-08-13T00:25:00.006+03:00

Pieni matka Tukholmaan. Skanssen oli koko perheen mieleen.
Kauniita vanhoja rakennuksia, historia tehty eläväksi.
Eläimiä, tietenkin.
Ja purnukoittain karamelleja.

Sopivasti aurinkoa, pilviä ja jäätelöä. Siinäpä ainekset hyvään lomapäivään!

lomasta lomaan

2010-08-03T23:23:00.004+03:00

Eilen oli viimeinen kesälomapäivä. Tänään alkoi äitiysloma. Siirtymä sujui mukavasti ilman mitään stressiä.

Että hei vaan, me lomaillaan!

vauva-asioita

2010-07-30T23:18:00.003+03:00

Toisinaan tuntuu, että blogin sivupalkissa oleva laskuri tikittää liian nopeasti. Että päivät laskettuun aikaan hupenevat liian kovalla vauhdilla.

Enimmäkseen tuntuu kuitenkin siltä, ettei ole kiire mihinkään, kaiken ehtii saada valmiiksi hötkyämättäkin. Onhan noita päiviä vielä paljon.

Toissapäivänä kaivoin vaipat esille ja tein inventaarion. Pikku s:n vaippa-ajan jälkeen myin pois vaippakuoret, niitä täytyy vielä hankkia, mutta imut jätin säästöön. Ajattelin silloin, että ovat monesti pestyinä, hyvän imukyvyn saavuttaneina, lähes kultaakin kalliimpia, jos niille joskus vielä on tarvetta. Ja nyt on. On bambua, hamppua, flanellia ja jokunen frotee.
Kolme pientä taskuvaippaa ostin käytettynä. Ainakin isommalla vaipatettavalla ne toimivat aikoinaan hyvin. Pikkuisia flanellivaippoja ostin kirpputorilta hintaan 1e/kpl.
Hahtuvalangat ovat vielä paketeissaan, helteet eivät ole oikein motivoineet tarttumaan villaan. Kyllähän tässä vielä ehtii..

Tänään ostin kangasta rattaiden istuinosan uusimiseen, kuivaliinakangasta vaippoihin ja kankaan pinnasängyn verhoihin.

Vauvan vaatteita olen käynyt läpi jo aiemmin. Mitään uutta ei tarvitse ensialkuun ostaa, perus-vaatevarasto on säästössä. Muutama pieni vaate on tosin tarttunut kirpputorilta ja aletangosta mukaan.

Hoitopöydän lipasto on toistaiseksi vielä pikku s:n käytössä, mutta kunhan mummi ja pappa tuovat mökiltä toisen kaapin aarteilleen, laitan lipaston kuntoon ja vaatteet ja vaipat paikoilleen.

Ensi viikolla aion siivota varastoa ja kaivaa sieltä samalla esiin pinnasängyn ja rattaat.

Kaikki on siis hyvällä mallilla. Raskausviikkoja on 32+4. Hemoglobiini on 94, se täytyisi saada nousuun.
Vauva on vauhdikas liikkeissään ja nousee ihan pintaan kun vatsaa silittelee. Tulee ihan käteen kiinni ja nauttii paijauksesta.

Tänään ajattelin, miten hyvä on olla.

porvoo

2010-07-07T23:24:00.010+03:00

Tytöt lähtivät eilen mummin ja papan kanssa mökille, mies on vielä töissä. Tänään läksin aamupäivällä bussilla Porvooseen. Yksin. Oma-loma. Kiertelin, katselin ja kahvittelin. Ihan rauhassa, omassa tahdissa. Nautin.

Kahvila Helmessä en tällä kertaa juonut kahviani, koska siellä oli niin kuuma ja täyttä. Mutta kävin siellä vessassa. Kauniin peilin kautta kuvasin vatsaani. Enkä pitänyt sen kummempaa kiirettä, vaikka kuulin että oven takana oli jono.

Ystävän postilaatikkoon kolahtaa huomenna kortti.

juhannuksena

2010-06-26T22:25:00.003+03:00

Eilen tein raparperipiirakkaa, tänään sitruuna-marenki torttua. Huomiseksi toivovat mustikkapiirakkaa. Lasten mielestä piirakoissa parasta on pohja.

Eilen käytiin keräämässä kukkia. Niin maljakkoon kuin tyynyjenkin alle. Vanha suosikkipaikkamme niittykukkien keräämiseen oli jäänyt jyrän alle. Puut kaadettu ja niitty tasoitettu ja lyhyeksi kynitty. Harmitti, mietimme aletaanko siihenkin rakentaa.

Viimeeksi ruokakaupassa käydessä silmiin osui kassajonossa seistessä Apu-lehden kansi. Kuninkaallisista häistä oli kansi täynnä juttua ja lisäksi teksti "mukana paperinuket". Mieleen tulivat lapsuuden missit, iskelmätähdet ja kuninkaalliset. Kotona pettymys oli suuri, kun avasin (kelmuun pakatun) lehden ja käänsin paperinukkesivulle. Nuket oli todella huonosti piirretty. Vähän sinnepäin hutaisten, selkeästikin paljon vaivaa näkemättä. Mutta ainakin tytöt saivat hyvät kikatus-naurut, kun Daniel oli kuvassa pelkissä kalsareissa.

Ja olihan siinä lehden mukana jotain minullekin, kaupanpäällisenä tuli ristikko-lehti. En ole aikoihin tehnyt ristikoita, mutta jäin jo koukkuun :)

Kaksi työpäivää jäljellä, sitten alkaa loma.

hiljaisia ajatuksia

2010-06-05T21:42:00.006+03:00

Kotona ihana hiljaisuus. Tytöt nukkuvat, mies jäi päiväriennoltamme iltariennolle. Nautin niin paljon, kun saan olla omissa ajatuksissani tässä hiljaisuudessa. Näitä hetkiä ei niin usein ole.

Iltateetä hunajan kera. Paahdettua leipää, olisin halunnut voidella sen oliiviöljyllä, mutta pullossa oli jäljellä vain pari pisaraa. Tomaatteja syön monta päivässä, haukkaan kuin omenaa. Timjamin siemenet eivät suostuneet itämään ruukussa, on kai mentavä ostamaan valmis taimi. Basilika sentään kasvaa, tilli suorastaan villisti.

Raskausviikkoja on tänään tasan 24+5. Päiviä laskettuun aikaan noin 100. Oikea jalka rasittuu ja turpoaa helposti ja sitä vaivaavat suonikohjut. Muuten on hyvä. Askel on huomattavsti hidastunut ja olo rauhallinen.

S teki minulle tänään käsikorun. Helmet kimaltelevat kauniisti auringossa. Samoin kimaltelivat paljetit kahden ihanan pakistanilaistytön mekoissa perjantaina, kun he iloissaan juoksivat mäkeä alas käsi kädessä viimeisen koulupäivän kunniaksi.

Jos olen hereillä vielä silloin, kun tulee pimeää, lähden anastamaan jostain sireenipensaan oksan.

kesätapahtumia

2010-05-29T22:55:00.004+03:00

Kaupunki on täynnä kaikenlaisia ilmaisia kesätapahtumia, pullollaan kivaa tekemistä. Ja niin harvoin niissä tulee kuitenkaan käytyä. Tänä kesänä olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja päättänyt nauttia siitä, mitä meille tarjotaan.

Pari viikkoa sitten kävimme kierrätystapahtumassa, aurinko helli ja tunnelma oli mutkattoman mukavaa. Tänään uhmattiin pikku s:n kanssa sadetta täällä. Kierreltiin ja katseltiin ja nautittiin rennosta fiiliksestä ja ihanasta miljööstä, kunnes vilu pakotti lähtemään kotiin (myöhemmin aurinko pääsi hellimään tätäkin tapahtumaa). Ensi lauantaina lähdemme koko perheen voimin kuuntelemaan musiikkia, kiva kun tällaisia tapahtumia järjestetään myös päihteettömästi!

On hienoa huomata, että talkootoiminta kukoistaa ja ihmiset ovat innokkaita tekemään töitä ilmaiseksi tällaisen yhteisen kivan vuoksi. Hymyssä suin ja iloisin mielin. Yhteisöllisyys ei olekaan aikamme ihmisiltä täysin hukassa, vaikka välillä siltä tuntuukin.

lakitettu, kukitettu

2010-05-27T20:56:00.002+03:00

S sai tänään lakin, kukan ja todistuksen, esikouluvuoden päätökseen. Iloisin mielin, hymyssä suin. Olen kevään aikana huomannut hänen kasvaneen paljon, muuttuneen pienestä lapsesta isommaksi. Tuntee itsensä välillä jo "jotenkin koululaisen tuntuiseksi". Tuntuu minustakin joskus siltä.

Olen niin ylpeä siitä, mikä hänestä on kasvanut. Oma pikkuiseni, esikoiseni.

vili

2010-04-18T20:22:00.003+03:00

En ole koskaan ollut mikään koira-ihminen. En koskaan oikeastaan ole pitänyt niistä, pikemminkin hiukan pelännyt. Ja saanut vastakaikuna murinaa ja hampaiden väläyttelyä. Enkä vieläkään haluaisi itselleni koiraa.

Mutta hän on hurmannut minut täysin, ottanut oman paikkansa sydämestäni. Vanhempieni koira, ikää 8kk. En oikeasti koskaan olisi luullut käyvän näin!

tänään olen...

2010-04-11T22:05:00.009+03:00

- käynyt uimassa
- pessyt keittiön ikkunan
- vaihtanut yhteen kukkaan mullan, multa ei riittänyt muuhun
- ommellut keittiöön uuden verhon ja miettinyt, että se näyttäisi paremmalta, jos keittiön seinät olisivat vaaleansiniset (en kuitenkaan tarttunut pensseliin)
- todennut, että kasvi, jota olen turhaan yrittänyt tukea kasvamaan ylöspäin, onkin ehkä parempi nostaa korkealle ja antaa sen kasvaa alaspäin
-ihmetellyt sitä, miten pikku-s on talven aikana kasvanut isommaksi, että voin jättää tytöt kahdestaan pihalle leikkimään ja lähteä sisälle suunnittelemaan parvekkeen kevätsiivousta
- iloinnut siitä, että parin päivän sairastelun ja syömättömyyden jälkeen olemattomaksi kutistunut vatsa on pyöristynyt takaisin entiselleen
- huomannut pitkän tauon jälkeen nauttivani ruuanlaitosta
- miettinyt miten muuten avokadoa voisi syödä, kuin salaatissa
- ihastellut saintpauliaan puhjennutta kukkaa

tikusta asiaa

2010-04-04T19:15:00.003+03:00

Teen tikusta asiaa, että saan tänne blogiini jotain ryhtiä. Pääsiäinen on edennyt hyvin syöden ja kotielosta nautiskellen. Lapset leikkivät prinsessoiksi pukeutuneina kirpputoria.

Pyörittelin lankakorin lankoja käsissäni, mutten oikein tiennyt mihin ryhtyä. Sormet syyhyisivät neulomaan, mutten vielä oikein osannut päättää mitä. Viime viikolla tein pikkuruiset sukat ystävän pienelle. Nyt tekisi mieli ryhtyä tekemään pientä nuttua. Hankintalistalla on myös hahtuvalankaa vaippahousuihin.

Tikusta saatiin paljonkin asiaa, kun tein tammikuun lopulla raskaustestin. Kaksi punaista viivaa tikussa aiheuttivat aluksi lievää hämmennystä. Loppujenlopuksi yllätys oli kuitenkin äärettömän iloinen. Onnellisena odotamme pientä tuhisijaa. Syksyksi suunniteltu vuorotteluvapaa vaihtuu siis hiukan pidemmäksi vapaaksi pikkuisen myötä. Mikä sinänsä ei ole ollenkaan huono asia.

Kuva ei liity tekstiin mitenkään, kuten huomaatte, onpahan vain kevätmielinen iloisen värinen kasautuma keittiön pöydällä :)

laukku ja sen sisältö

2010-01-29T15:52:00.003+02:00

En jaksa enää maata sängyn pohjalla migreenitoipilaana, niinpä lähden mukaan leikkiin. Hartiavaivaisena koetan hillitä tavaramäärää laukussani, ainoa kohtuullisen varma tapa on käyttää pientä laukkua (tosin olen haka pakkaamaan tavaroita tiiviisti..).
Käsveskastani löytyy seuraavaa:

-lompakko
-avaimet
-kalenteri
-kynä
-bussilippu
-pari muistitikkua (ikuisesti toisiinsa sotkeutuneena), jotka sisältävät milloin mitäkin tarpeellista. Rakastan muistitikkuja, niin pieniä ja käteviä, eikä tartte kuljetella papereita mukana!
-huulirasva
-lahjakortti, jonka sain jouluna, tuhlailen pikkuhiljaa.
-huomasin juuri, että puhelin puuttuu kuvasta, se taitaa tällä hetkellä löytyä sängystä. Mutta se kuuluu laukun vaki-sisältöön.

Mantra, jota toistan kotoa lähtiessä on: "avaimet, lompakko, puhelin, bussilippu". Niillä pärjää jo pitkälle.

iltapäiväkahvit

2010-01-17T17:06:00.008+02:00

Iltapäiväkahvit, elämän pientä luksusta. Tänään tarjolla kahvin seuraksi venäläisiä vohvelikeksejä tai latvialaista vohvelikakkua. Päädyimme latvialaiseen, kiitos perhe D, kyllä maistuu!

Laiska päivä, nautinnollista villasukkasillaan vetelehtimistä. Vanhojen kuvien selailua. S tarvitsee eskariin kuvat itsestään 0-6 -vuotiaana. Itsekseni olen ihmetellyt miksen ole arkistoinut kuvia selkeämmin...

.

2010-01-02T17:14:00.004+02:00

Uuden kalenterin sivut ammottavat vielä tyhjyyttään. Toivottavasti eivät liiaksi rupea täyttymäänkään. Olen sellainen ihminen, että tyhjää täytyy mahtua väliin.

Levyn sain joululahjaksi. Seurasin hänen taivaltaan idolsissa aikoinaan ja viehätyin kovasti. Erilainen kuin muut, varma tekemisestään. Tykkään hänen rennosta tyylistään olla ja laulaa. Ja se rentous tuntuu olevan aitoa, eikä vain päälleliimattu tyyli. Sellainen on tärkeää.

2010

2010-01-01T21:14:00.004+02:00

Joulu tuli, joulu meni. Kuusesta ja muista koristeista en kyllä luovu ennen loppiaista, mutta hyasintit vaihtuivat jo värikkääseen tulppaanikimppuun. Villaisen harmaan loppuvuoden vastapainoksi mieli kaipaa värejä. Auringonpaisteisella aamupalalla leivän päälle keltaista ja vihreää.

Uuden vuoden alku tuntuu hyvältä. Ehkä siksi, että puolessa välissä vuotta on elämässä tapahtuva muutosta. Hyvää on ilo odottaa.

Onnea uudelle vuodelle!

kotikissa

2009-12-13T21:33:00.005+02:00

Aiheena oli "lämmitin", ja teemana "kerros kerrokselta neuletta". Neuloin neulekoneella suuren kappaleen, vanutin sen pesukoneessa. Leikkasin kappaleet kaavojen mukaan ja ompelin ne ompelukoneella liiviksi. Kirjoin villalankojen jämillä ketjusilmukoita reunaan. Painoin kissa-kuvion kirjonnan pohjaksi. Nappi on päällystetty samalla neuloksella.

Tämä on siis opintojeni niin sanottu lopputyö. Liivin ohella työstin 3+1 portfolion. Tuo matemaattinen lauseke tarkoittaa sitä, että portfolioon oli sisällytettävä kolme eri prosessia kahden ja puolen vuoden opintojen ajalta (3) sekä (+) koneneulonnan työprosessi (1).

Lopputyö näyttää nyt kauhean yksinkertaiselta. Mutta toisaalta, syksyn aikana on liivin ohessa täytynyt kahlata koneneulonnan kurssi kaikkine harjoitustöineen läpi (ja voin kertoa, että en erityisemmin innostunut kyseisestä tekniikasta), sekä työstää portfolio.

Eräs kertoi leikkineensä tällaisella pienenä hammaslääkäriä. En yhtään ihmettele miksi.

Ei tuon ajan ja työmäärän puitteissa paljon suureellisempaa olisi voinut suunnitellakaan.
Ehkä liivi alkaa ajan myötä näyttää taas paremmalta. Nyt siihen täytyy sada etäisyyttä. Ja voihan sen kirjailla myöhemmin vaikka täyteen, jos siltä tuntuu..

Nyt on takki tyhjä, huomaan vähän kerrallaan saavani energiaa takaisin. Polttelen kynttilöitä ja laitan kotia pikkuhiljaa järjestykseen kuukauden takaisen lattiaremontin jäljiltä (sekin vielä). Eivätköhän nämä säätiedotusten lupaamat pakkaskelit saa mielen virkistymään kohti joulua.

Ps. Vaikken koneneulonnasta niin järjin innostunutkaan, sain valtavasti intoa ja ideoita vanhojen villavaatteiden vanuttamiseen ja niiden työstämiseen. Että ei kurssi ihan harakoille kuitenkaan mennyt!

villaa

2009-12-06T17:02:00.005+02:00

Neulotaan, vanutetaan, leikataan, ommellaan, sovitetaan, korjataan, sovitetaan korjataan. Otetaan harmaankirjavat langanjämät esille ja kirjaillaan. Painoväriä vielä vähän pintaan. Ja hiukan lisää kirjailua. Näillä eväillä syntyy lopputyöni opinnoista. Portfoliotakaan ei toki voi unohtaa. Vaikka kohta tosin jo voi. Vielä viimeinen silaus ja sitten kaikki työt ovat valmiita palautettavaksi. Huomenna.

tänään (ja viime aikoina)

2009-11-22T20:41:00.003+02:00

nukkekotielämää

2009-09-26T22:47:00.004+03:00

Tyttäreni kaatoivat kaikessa viisaudessaan nukkekotinsa selälleen. Sisustivat sen uuden mallin mukaan ja totesivat että näin on paljon parempi. S:n mielestä etenkin portaikkohuoneen katto on erityisen kaunis, "valoisa". Näin päin se heidän mielestään on huomattavasti parempi. Hyvä että keksivät kääntää, minä en olisi keksinyt.
(kuva on siis otettu lintuperspektiivistä)

Että terveisiä vaan niille, jotka sanovat, että valmiiksi pureksitut lelut tappavat luovuuden. Näin ei käynyt ainakaan tällä kertaa.

metsän värit

2009-09-20T21:37:00.009+03:00

helppo tie taivaaseen

2009-08-02T18:47:00.007+03:00

m e n u

uudet perunat
sipulinen kerma-kanttarellikastike
kurkku-tomaatti-salaatti
*
rukiinen mustikkapiirakka
vaniljakastike
kahvi

Tähän aikaan vuodesta minut on helppo viekoitella kulinaristiseen taivaaseen. Yksinkertaiset perus raaka-aineet riittävät. Ja parasta on, jos ainekset saa suoraan metsästä.

väsähtäneet

2009-08-01T11:52:00.007+03:00

viimeinen

2009-07-30T21:50:00.007+03:00

Tänään vietiin viimeistä, loma on loppu. Vietimme päivän kaksin pikku s:n kanssa. Isompi on mummin ja papan kanssa mökillä, mies töissä.

Nukuimme pitkään. Verkkainen aamupala, sitten kirppiskierros, ja sen jälkeen rannalle. Lapsi leikki, minä loikoilin viltillä. Haikeana kaadoin päiväkahvin termarista; pian ollaan taas työpaikan kahvipannun ääressä.

Eihän siinä mikään auta, pakko on arkeen palata.
Toivon, että motivaatio huomisen aikana edes hiukan nousee.
Tulen kaipaamaan näitä lokoisia päiviä.
En ole sellainen ihminen, joka sanoo, että tuntuikin jo siltä että olisi kiva palata töihin.

Vatsanpohjassa kaihertaa, kurkkua kuristaa. Kesäloma on mennyt. Ohi. Poissa. Huomenna takaisin töihin.

Ei huvittaisi millään.

tallinnassa

2009-07-26T23:21:00.009+03:00

Lomapäivä ystävän kanssa. Tuliaisina puikkoja, lankaa, nappeja, nauhaa. Helmiä uusiin samis-koruihin.

mökillä

2009-07-23T22:19:00.008+03:00

Äidin ja isän mökillä on ihanaa. Päivät kuluvat verkkaisesti. Voi olla tekemättä mitään, tai sitten tehdä kaikenlaista. Juuri niinkuin itsestä tuntuu. Jos haluaa istua rantakivellä veteen tuijotellen, saa niin tehdä ihan rauhassa. Tai jos innostus iskee, puita riittää pilkottavaksi. Miten parhaimmalta tuntuu.

Veneilystä minä pidän. Sellaisesta verkkaisesta järviveneilystä (merellä en ole koskaan veneillytkään). Mökillä on jo pitkään ollut kaksi venettä. Toinen, uudempi, on kevyesti soudettava puuvene, ihanasti tervalta tuosuva. Mutta sitten on moottorivene. Vene joka oli hieno ja uusi ennen kuin olin edes syntynyt. Se on likimain 40 vuotta vanha, ja herättää paljon ihania lapsuuskesien muistoja. Silloin tehtiin pitkiä kala-retkiä. Otettiin eväät mukaan. Päiväunet nukuttiin veneen pohjalla.

Muistan, kuinka veljeni teki kerran huikean rohkean teon ja hyppäsi veneestä liivit päällä järveen, keskellä syvintä järven selkää. Muistan kuinka hän virnuili kelluessan pelastusliivien varassa. Ihailin, itse en olisi uskaltanut.

Lempipuuhani oli maata veneen pohjalla katselemassa pilviä. Tai sitten luin. Makasin siellä pyyhkeiden päällä ja luin kaikki Peppi -kirjat.

Mökillä kuuluu pelata korttia. Maijaa ja Kasinoa. Ja tietysti Pasianssia. Muistan monet pimeät syksyillat, kun lätkittiin Kasinoa kynttilän valossa. Marjapussiin minua ei otettu mukaan, kukaan ei halunnut parikseen, koska en osannut kunnolla sääntöjä (kerran ottivat säälistä, peli kesti myöhään yöhön, minä väsähdin muut nauroivat kun en tajunnut sääntöjä, suutuin ja kortit lensivät nurkkaan). Tänä kesänä S on oppinut pelaamaan Maijaa.

Illalla saunan jälkeen on ihana pujahtaa pehmeiksi pestyihin lakanoihin. Jotka nekin osaavat kertoa monta tarinaa lapsuuden kesistä.

naantalissa

2009-07-08T17:06:00.008+03:00

Naantalissa merta, muumeja ja mukavia ihmisiä. Mihinkään ei ole kiire.

kotieläintilalla

2009-07-02T17:32:00.008+03:00

Tänään kotieläintilalla Porvoon kupeessa. Mukavaa.

l o m a !

2009-06-30T23:13:00.005+03:00

Nyt se vihdoin alkoi! Oi tätä autuutta ja aikatauluttomuutta! Oi! Oi! Oi! Ja vielä muutama huutomerkki päälle!!! Tätä on odotettu!

Tänään olen hurisuttanut ompelukonetta antaumuksella. Tein tyttöjen ystävälle tilkuista hameen syntymäpäivälahjaksi. Leikkasin kankaat S:n mekkoon ja jatkoin oman hameen ompelua.

juhannustunnelmia

2009-06-20T17:20:00.011+03:00

Kiireettömyyttä, yhdessäoloa. Hyvää ruokaa. Pieniä paketteja ja nimipäiväkahveja. Sen seitsemän sortin kukkia.

Hyvä juhannus, vaikkakin käsittämättömän kylmä.

koira-hame

2009-06-10T21:38:00.002+03:00

Ompelu-inspiraatiota sai hiukan odotella, vaikka kangaspino houkuttelikin kovasti viikonloppuna.

Koira-hame valmistui tänään. Olen siihen tosi tyytyväinen. Se istuu hyvin ja näyttää kivalta.

uskontokasvatuksesta

2009-06-08T21:01:00.005+03:00

Lastemme uskontokasvatuksessa taitaa olla joitain aukkoja. Kun pikku s:ltä kysyttiin tietääkö hän mikä Ganesha on (hän sai uuden kukkaron, jossa oli norsun kuva, johon hihkaisi "ai, se on Ganeshi!"), hän vastasi tuhahtaen: "No tiedän, se on Jeesuksen norsu."

***

2009-06-05T18:30:00.006+03:00

Kolme kangasta odottaa ompelijaansa. Hameita pitää tuleman. Vihreästä piti tulla keittiöön verho, mutta on alkanut näyttää houkuttelevasti joltain ihan muulta. Koira -fani saa löytölaaripalasta unelmiensa hameen.

***

Ompelun kannalta viikonloppu näyttää hyvältä. Kalenteri on nimittäin aivan tyhjä. Viimeinkin!

5 x synttärisankari

2009-05-23T21:54:00.008+03:00

Viikonlopun aikana saamme juhlistaa peräti viittä synttärisankaria. Onneksi lahjoja on tullut kerättyä ja suunniteltua jo pitkin kevättä. Almalle ompelukori ja pahvisia ompelukuvia. Valtterille hieno "Johnny Joe's" värityskirja ja hyvät kynät, Emil saa t-paidan talokuvalla sekä kangasliidut omatoimiseen värittämiseen. Ainolle hyvä lastenlevy ja Roosalle kiva ompelukirja.

Tänään paketteja annettiin kaksi, huomiseksi jää vielä kolme. Onneksi juhlia ei sentään ole viisin kappalein!

Tänään on ollut aika mukava päivä. Lapset olivat ystäviensä synttäreillä, päätin jättää heidät sinne keskenään ja lähteä nauttimaan laatuajasta itseni kesken. Kävin vähän kaupoissa katselemassa kesähepeneitä, sovitinkin paria vaatetta, mutta totesin pian ettei mitään kivaa löydy, eikä oikeastaan tarvitsekaan. Hyvä tunne. Shoppailun sijaan menin kahvila Pokkariin nauttimaan lounaaksi kahvia ja vuohenjuustopatongin. Olin kahvilan ainoa asiakas. Ihanan hiljaista, ulkona harmaata ja märkää. Hyvä fiilis. Kahvilasta kirjaston kautta tyttöjä hakemaan ja kotiin.

Kotona tehtiin synttärikortteja, silitin pyykkejä, painoin talokasseja ja koukutuin mandalan värittämiseen. Kuunneltiin tätä, tätä ja tätä. Tehtiin ruokaa ja syötiin ihan rauhassa ilman mitään hoppua. Hyvä ja rento lauantai.

Ps. "Kissa kadonnut. Vaalea. Löytäjälle luvassa palkkio. Jos löydät kissan, soita numeroon 22."
Näin lukee näissä kaunokrjoituksella kirjoitetuissa lapuissa, joita on teipattu ympäri kotiamme. Jopa huuliharppuun, jonka soitolla etsinnöistä ilmoitetaan.

pyykkituvassa

2009-05-19T19:35:00.004+03:00

Pyykkituvassa saa pestyä aimo kasan lakanoita parissa tunnissa.
Tehokasta.

Ja mikä parasta, nyt ne saa taas ulos kuivumaan.

mekko-ompeluksia

2009-05-17T21:35:00.007+03:00

Eilen illalla iski ompeluvimma. Oikeastaan oli pakkokin iskeä. Olin luvannut S:lle, että seuraaville kaverisynttäreille ompelen hänelle pyörivän mekon. Onhan noita muitakin, mutta kun eivät pyöri tarpeeksi. Ja tänään sitten oli ne synttärit. Ja kun kerran vauhtiin pääsin, päätin ommella lahjaksikin mekon. Yhdentoista jälkeen laitoin täkkiä koneen alle, ettei hurruttaisi niin kovaa alakerran naapuriin. Ja valmista tuli ennenkuin euroviisujen voittaja oli selvillä!

Ja pyöriihän se, kun helma on täys kello, ympärysmittaa noin neljä metriä. Turha kai sanoa, että S rakastaa mekkoaan.

Kaverin mekko ei niinkään pyöri, mutta kaunis siitä tuli. Kepeä narumekko kesään.

aurinkoista äitienpäivää!

2009-05-10T18:43:00.009+03:00

Alkuillan auringossa tehtiin tyttöjen kanssa retki lähimetsään. Joka puolelta puski silmuja ja versoja niin tohinalla, että tuntui ihan rikolliselta kävellä siellä tallaamassa niitä. Tuntui, kuin jokainen pullea silmu olisi suuri ihme.

(luonnon muotokieli on inspiroiva!)

Löydettiin valkovuokkoja, sinivuokkoja, ketunleipiä, metsämansikanlehtiä. Kielojen varret loistivat kirkkaan vihreinä mattoina.

Paljon oli myös kasveja, joita emme tunnistaneet. Kasvikirjoihin on siis perehdyttävä.

(tämän kaunokaisen tunnistin näsiäksi)

lauantaina

2009-05-09T21:45:00.012+03:00

Tänään on siivottu, pesty pyykkiä, laitettu ruokaa, paistettu lettuja. Lauantai-päivän puuhia.

Painettiin ja väritettiin kauppakassit mummille ja mummolle äitienpäivälahjaksi. Niistä tuli värikkäät ja hienot. Iloista kauppareissua vaan!

Kortit piirrettiin kieli keskellä suuta. Toinen piirsi pilkullisia hiiriä, johon toinen ivallisesti: "ai onks noilla joku rokko?" (taustalla pientä riitaa pinkistä kynästä)

Minun lahjani on piilotettu hyvin. Eivät kuulemma ole vaatekaapissa.

harmittaa

2009-05-06T10:24:00.011+03:00

- luostarinhelmet hajosivat. vuosia, vuosia sitten lintulan luostarista ostetut helmet, yksi lempikoruistani. kaikki osat tallella, näistä saa onneksi vielä hyvän.

- pahuksen palkeenkieli. yhdessä lempimekoistani. periaatteessa korjauskelvollinen, mutta samalla huomasin kankaan pahasti kuluneen kainalosaumoista. uusia repeämiä luvassa. kaunis kangas pääsee uusiokäyttöön niiltä osin kun vielä kulutusta kestää.

- lauantain kirpputorilöytö. ajan patinoima lasimalja. olisin täyttänyt sen ranskanpastilleilla tai vastaavilla. oma vikani, pyysin lasta antamaan minulle kassin, jossa malja oli. kassi putosi ja kuulin heti mitä tapahtui. surku.

pihalla

2009-05-03T21:56:00.020+03:00

Kuinka ihanaa onkaan, kun ei tarvitse "lähteä ulos". Astuu vain kynnyksen yli lehti kainalossa ja kahvikuppi kädessä, istahtaa rappusille ja nauttii.

Kuinka ihanaa on, kun voi astua aamulla yöpaita päällä kuistille venyttelemään ja haistelemaan ilmaa.

Kuinka ihanaa on, kun voi paljain jaloin kipaista kirpeässä aamuilmassa hakemassa lehden laatikosta.

Kuinka ihanaa onkaan, kun lapset voivat ravata ulkona ja sisällä niinkuin huvittaa ja tarve vaatii.

Ja kun voi illalla istua rapuilla hiljaisuutta kuunnellen.

***

Takana on viikonloppu pihaelämää mummilassa. Ei kerrostaloasumisessa sinänsä mitään vikaa ole, mutta näin kevään tullen huomaan taas, kuinka paljon kaipaankaan omaa pihaa. Edes ihan pientä.

aurinkoinen vappu

2009-05-01T18:43:00.010+03:00

Vappu ei ole lempijuhlani sen kovaäänisessä karnevaalimielessä. Ei kiitos!

Mutta kyllä se hyvin kelpaa kotosalla (tai tässä tapauksessa mummilassa) munkkeja syöden, simaa juoden ja saippuakuplia puhallellen. Auringon paisteessa laiskotellen.

aarteita kirpputorilta

2009-04-25T23:12:00.008+03:00

Oi ihana aurinko ja lämpö!! Miten mahtavalta voikaan taas tuntua mullan tuoksu, avoin vesi ja lempeän lämmin tuuli!

Kävin tänään pitkästä aikaa kirpputorilla kiertelemässä. Kohteena lähes takuuvarma lastenvaate ja -tarvike kirpputori. Ei siis mitään aarteita itselle tällä kertaaa.

Pikku s sai värikkään pinon peruspaitoja. Hyväkuntoisia halvalla. Tähän saaliiseen voi olla tyytyväinen, nämä tulevat jokapäiväiseen tarpeeseen.

Sitten löytyi sievä keimaileva naulakkomallia oleva kissaneitonen erään kissa-fanin huoneeseen.

Lisäksi S teki omia ostoksiaan, aarteita nekin: hirnuva heppa, pieni taskukokoinen pehmokoira, pino prinsessalehtiä sekä kauan toivottu peli parilla eurolla.

Olimme tyytyväisiä kaikkiin ostoksiin, mutta yksi oli kyllä ylitse muiden, aarteiden aarre.

Tiedättehän, kuinka pienet tytöt (miksei pojatkin) leikkivät mielellään äitinsä korkokengillä. Nyt on kuitenkin niin, ettei minulla oikeastaan ole korkokenkiä, olen enemmänkin tällaista matalamman profiilin tyyppiä. Kirppareilta olen katsellut leikkeihin sopivia kenkiä, mutten ole vielä tarpeeksi kiinnostaviin törmännyt. En ennenkuin tänään.

Täydelliset! Aidot espenjalaiset lasten flamenco kengät, kokoa 31. On korkoa, on kopinaa, on pinkkiä, on palloja. Hinta 3€. S:lle ovat hiukan tiukat. Pitää niitä kuitenkin istuessaan. Ainakin hetken. Pikku s:llehän nuo oikeastaan ostettiin, vaikka ovatkin hiukan suuret vielä. Vaan eipä kestänyt hetken puolikastakaan, kun hän oli jo kiskonut paksut froteesukat jalkaansa ja totesi, että hyvin pysyvät jalassa.

Rakastan hänen tyyliään!!

vihreä

2009-04-15T23:01:00.006+03:00

sen seitsemän sortin suklaamunat

2009-04-12T17:38:00.007+03:00

Vuosi vuodelta pidän vain enemmän ja enemmän pääsiäisestä. Kiireetöntä yhdessäoloa, aikaa olla vaan. Tästä puuttuu se kiireen tuntu, mikä meinaa väkisinkin tunkea aina jouluun. Voi olla, että tähän vaikuttaa myös valo, jota on koko pitkä talvi kaivattu.

Olen vasta viime vuosina ryhtynyt koristamaan pääsiäistä kotiin hiukan enemmän. Aikaisemmin riitti keltaiset tulppaanit ja intialaiset koristemunat. Vähän kerrallaan ja tarkasti harkiten on pääsiäiskoristelaatikko alkanut täyttyä. Ei mitään turhaa, vain sellaista, jossa oikeasti on sitä jotain.

Vielä viime vuonna rahapuussa ei asunut ketään, nyt sinne on muuttanut kolme hiukan höveliä tipua. Niiden kaverina keittiössä asuu pääsiäisen tärkein tyyppi, Rouva Kana-Karoliina (pikku s antoi nimen), joka osaa, uskokaa tai älkää, munia suklaamunia!! Tiedän, yleensä se on kukko, joka munii pääsiäisenä ne suklaiset munat, mutta koska meille on kotiutunut niin kerrassaan hurmaava kanarouva, olemme suoneet tehtävän hänelle. Tytöt ovat aivan tohkeissaan kanasta, sitä odotettiin kuin joulukalenteria.

Tuo suklaamunia muniva kana on ollut suuren pohdinnan kohteena tänä pääsiäisenä. Etenkin S on miettinyt hurjasti kuinka voi olla mahdollista, että langasta tehty kana voi munia, ihan oikeasti. Yhtenä aamuna huomasin, kuinka hän siveli kanan alavatsaa. Kun huomasi katseeni, sanoi tunnustelevansa missä se reikä on, mistä ne munat tulevat. (Ja tähän kohtaan mainittakoon, että tyttö täytti juuri 6v.) On kuin taikaa, että illalla nukkumaan mennessä kanan vierellä ei ole mitään, mutta aamulla siihen on ilmestynyt suklaamunia. Ja voi sitä touhotusta, kun serkut 10v. ja 12v. eivät uskoneet moiseen! (Ymmärsivät kuitenkin olla hiljaa totuudesta.)

Ja suklaamunia on sitten syötykin. Lapset ovat syöneet varhais-aamiaiseksi Kana-Karoliinan tuomat munat ja maitoa. Sitten hiukan myöhemmin (kun me vanhemmat olemme venytelleet itsemme sängystä) on syöty tuhti aamiainen koko perheen voimin yhdessä. Miehen kanssa olemme haikailleet, kun ehtisi aina arkenakin syödä samalla tavalla pitkään ja hartaasti yhdessä. (Kyllähän sitä tietysti ehtisi, jos nousisi ylös klo 5. Mutta ei kiitos.)

Pitkään aikaan en ole oikein leiponut, koska uunimme on täysi susi. Joskus pitää paistaa tuplasti se aika kuin ohjeessa, ja joskus polttaa takareunasta ennenkuin kissaa ehtii sanoa. Huoltomies vaan mumisee, että mittausten mukaan mitään vikaa ei ole. Eilen päätin kuitenkin ottaa riskin ja leipoa pääsiäisen kunniaksi sitruuna-marenki tortun. Ja uunille kiitos, paistaminen onnistui moitteettomasti. Torttu on ihanan super-makeaa, makuhermoja hivelevää, kun sitä ottaa yhden palan. Tänään jouduin toteamaan, että ahneen loppu on juuri sellainen kuin sanotaan. En siis tyytynyt yhteen palaan, vaan otin toisenkin.

Takuuvarmasti pääsiäiseen kuuluu Noita Nokinenä kavereineen, margariinipurkkiin kasvatettu pääsiäisruoho sekä lasten tekemät koristeet (kuvan perinteinen massapallotipu S:n tuotantoa vuodelta 2006).
Huomaan, että vähitellen meille on muovautumassa ihan oma pääsiäisperinteemme, tapa jolla meidän perheemme viettää pääsiäistä. Mitään "pakko-perinteitä" ei kummankaan suvun puolelta ole tullut. Ja jos minä saan päättää, saa pääsiäinen luvan pysyä tällaisena leppoisana pyhänä, jolloin tehdään mitä jaksetaan. Kiirettä vältetään ja nautitaan läheisten seurasta. Ja tietysti syödään niitä suklaamunia.

Iloista pääsiäistä!

ompelemisesta

2009-04-04T19:15:00.009+03:00

Aloitin blogini siinä luulossa, että kirjaisin tänne ennenkaikkea käsitöitäni, että tänne saisin dokumentoitua tekemisiäni. Vaan missäs ovat? Energia on ollut täysin kateissa koko talven. Silloin tällöin jotain on ollut puikoilla, muttei mitään merkityksellistä. Kurssilla on tullut tietysti tehtyä tasaiseen tahtiin, mutta muuten on ollut hiljaista.

Kuukausi sitten järjestelin kangas-kaappini uudelleen. Laitoin kankaat niin, että kaapin oven avaamalla näen mitä minulla on. Aina välillä olen avannut ovet ja katsellut, ja suunnitellut. Antanut muhia.

Luulen, että se oli osin valo ja lämpö, lupaus kevään tuomasta kevennyksestä, että kaivoin kankaat esille ja ryhdyin ompelemaan. Miten hyvältä se tuntuikaan! Nautin suunnittelusta; mallien etsimisestä, väriyhdistelmien hakemisesta. Siitä, kun pala palalta kankaista alkaa muodostua kokonaisuus. Siitä, kun työ vaihe vaiheelta etenee kohti lopputulosta.

Näistä kankaista syntyi mekko-tunika S:n ystävälle syntymäpäivälahjaksi. Seuraavaksi on listalla kevättakit tytöille. Ja sitten kesähepeneitä. Ja itselle hameita. Ja paitoja. Ja...

Toivottavasti tämä energia ja innostus ei katoa!

6v.

2009-04-02T12:29:00.006+03:00

Mihin se katosi, oma pikkuinen tyttöni? Siitä on tullut niin iso. Kattaa itse pöydän synttärivierailleen, sanoo, että tulppaanit sopisivat hyvin kattaukseen. Huolehtii sittä, että repussa on varahanskat ja pohtii miten kivaa olisi voittaa lotossa, niin äidin ei tarvitsisi mennä töihin. Osaa suunnitella asioita niin, ettei pikkusisko jää paitsioon. Jos mä menen kaverille kylään, voisitko tehdä siskon kanssa jotain kivaa, menkää vaikka jäätelölle (jos sitten itse saa kotona reiluuden nimissä pakastimesta jätskin).

Siitä on tullut äkkiä niin iso ja aika viisas ja aika kypsä. Vaikka on aika haikeaa jättää pikkulapsi-aika iäksi taakse, tämä nykyinen tuntuu niin hienolta. On aivan uskomatonta, miten paljon se tietää ja pohtii. Miten hienosti se ajattelee asioista. Se haluaa halia ja suukotella enemmän kuin ennen. Miten pitkät koivet sillä onkaan kun se kapuaa syliin!

Se on nyt 6v. Ollut jo pian kuukauden. Ja syksyllä se menee eskariin. (kuva-idea on lainattu)

käsilaukku

2009-03-17T21:45:00.004+02:00

Pikku s oli kutonut pienen maton päiväkodissa.

Minä (keittiöstä): "Ai miten ihanan maton sä oot kutonu!"

Pikku s (olohuoneesta): "Ei se oo matto, vaan käsilaukku. Siinä on kahva. Mut ei sinne voi laittaa mitään, ei siellä pysy mikään."

S (iso-sisarillisen lempeästi): "Oikeesti se on matto. Siihen jäi vaan semmonen lenkki. Mut voi sitä leikkiä, et se on käsilaukku."

Toivoin saavani laukun itselleni, jotta voisin ripustaa sen johonkin roikkumaan, inspiraatiota ja iloa antamaan. Mutta en saanut. Pikku s kantoi laukkua koko illan kädessään.
Ja voi sitä riemua, kun ehdotin, että ommeltaisiin laukkuun toinenkin puoli, ja pohjasta kiinni, niin että sinne voisi laittaa jotain.

kaksi prinsessaa ja niiden valtakunnat

2009-03-02T19:23:00.006+02:00

Aikataulussa pysyttiin ja yllätys onnistui täydellisesti.

Vielä puuttuu tauluja ja parit hyllyt seiniltä. Yhteisestä huoneesta omiin. Uni tuli illalla hyvin, vaikkei toisen tuhina kuulunutkaan. On jo opittu sanomaan: "mä meen nyt omaan huoneeseen, ja haluan olla rauhassa" *ovi kiinni*.

tää on niin mun juttu...

2009-02-16T17:51:00.010+02:00

...kankaanpainanta nimittäin. Parin viikonlopun kurssi seulan valottamisesta täydensi oivasti viime syksyn värjäys ja painanta kurssia. Meillä oli ihana opettaja ja aika kului kuin siivillä. Osasin olla ahnehtimatta liikaa, joten sain tehtyä rauhassa ajan kanssa sen, mitä olin suunnitellut. Eli valottaa seulat ja tehdä niistä koevedoksia. S piirsi ennen joulua hauskoja taloja, joista valotin ison seulan. Aihe taipuu moneksi, totesin. Paitaan, kassiin, lakanoihin, verhoon, mekon helmaan... Itselleni haaveilen kesäksi hametta musta-valkoisesta talo-kankaasta.

Pienemmät seulat tein tyttöjen kissa-kuvista. Pikku-s oli tärkeydestä soikeana, kun pyysin häntä piirtämään kuvan, jonka haluaisi kesämekkonsa kankaaseen. Kuin suunnittelija konsanaan, kynä ja lehtiö kädessään, luonnosteli kissoja: istuvia, seisovia, raitaisia, valkoisia. Ja hienoja kissoja niistä tulikin, molemmilla tytöillä.

Pää on pullollaan ideoita. Nyt tuntui hyvältä ottaa lasten piirrustuksia käyttöön. Tiesin, että omat aika- ja luovuusvarannot ovat kohtalaisen tiukilla, tällä hetkellä. (olen oikeastaan tosi tyytyväinen itseeni, kun osasin arvioida resurssini noin hyvin. etten lähtenyt yrittämään liian isoa palaa.) Ja tarkoituksena oli kuitenkin pääasiallisesti oppia seulan valotus. Ajan kanssa sitten omia kuvia.

muutosta

2009-02-12T22:30:00.007+02:00

Vähän maalia, huonejärjestyksen muutos. Melkein kuin muuttaisi.

Muutos on vielä yllätys tytöille. Saavat omat huoneet. Jos pysymme aikataulussa, tästä saattaa tulla syntymäpäivälahja, jonka muistavat pitkään.

Tämä soi taukoamatta päässä.

kevään merkit

2009-02-02T21:53:00.004+02:00

Tänään oli aivan loistava päivä viettää toipilas-päivää. Jättää maanantain työpäivä väliin, nauttia loikoilusta ja rauhallisesta kävelylenkistä.

talvi

2009-01-28T20:46:00.006+02:00

Tänään totesin, että onpas kiva kun lunta ja pakkasta on ollut jo monta päivää peräkkäin. Se kun ei enää ole niin itsestäänselvä asia.

Valoa saisi olla enemmän, sitä aurinkoa. Kiitos.

mattomuistoja

2009-01-22T20:17:00.003+02:00

Olen useaan otteeseen kuullut keittiössä syönnin jälkeen lauseen "mitkä on mun käärmeitä?" tyttöjen puheessa. Olen ohittanut lauseen puolihuolimattomasti, kunnes tässä eräänä päivänä hoksasin kysyä heiltä mitä lause tarkoittaa. Kyseessä on leikki. Meillä on keittiössä raitainen räsymatto, jonka raidat ovat käärmeitä. Toinen sanoo toiselle mitkä ovat hänen käärmeitään, esim. "siniset ja valkoiset on sun käärmeitä". Sitten toinen kulkee maton päästä päähän astuen vain omille raidoilleen/käärmeilleen. Toisen käärmeet kuulemma purevat.

Kun äitini pari vuotta sitten kutoi maton keittiöömme, tilasin raitamaton jossa on sinistä ja vihreää ja ehkä vähän valkoista. Äiti kutoi maton oman äitinsä leikkaamista matonkuteista. Kun matto oli valmis ja keittiössämme, äidin sisko tuli käymään. Yhdessä äitini kanssa he muistelivat mikä mikäkin kangas matonkuteissa oli ollut. Yksi oli ollut mummon mekko, johon liittyi hyviä muistoja, yksi vanha pussilakana, joku isänsä paita.

Rakastan tuota mattoa. Toki se on kauniskin (vaikka jo kovia kokenut..), mutta siihen liittyy niin paljon muutakin kuin vain tehtävänsä mattona. Mietin, muistavatkohan lapseni käärme-leikkinsä samanlaisella lämmöllä, kuin äitini ja tätini siihen kudottujen vaatteiden tarinat.

Tänä keväänä aion opetella kutomaan mattoja. Kangaspuut ovat jo valmiina.

"pahtar"

2009-01-18T21:42:00.009+02:00

Tytöt katsoivat joululoman aikaan mummilassa videolta Prinsessa Ruususen, siis sen Disney -version. Itse en olisi sitä vielä kohta 4-vuotiaalleni näyttänyt, mutta kun takakannessa kerran oli suositusikärajana 3, olivat päättäneet mummin kanssa sen katsella. Aika jännittävähän se oli ollut, ja paljon ajatuksia ja tunteita herättävä. Tarinaa oli puitu kovasti, pohdittu ja kyselty, ja tarinaa tietysti leikitty. Mummilassa on rukkikin, joten pääsivät hyvin tunnelmaan..

Myöhemmin kotona vanhasta värityskirjasta löytyi Prinsessa ruususen linna, ja työstäminen jatkui. Linnaan ilmestyi hahmoja tytön kertoessa tarinaa: surullinen äiti vasemmanpuoleisessa tornissa etsimässä Ruususta, hyvät haltijat kuvan alareunassa taikasauvoineen, prinsessa makaamassa valkoisessa tornissa sata-vuotisessa unessaan, prinssi menossa pelastamaan prinsessaa suudelmallaan. Ja viereiselle tyhjälle sivulle ilmestyi mustalla piirretty salamoiden ympäröimä vihainen "pahtar".

Tyttö ei ollut ahdistunut kun näitä teki. Istuimme yhdessä keittiön pöydän ääressä, minä kalenteriani samalla selaillen, siskonsa omiaan piirrellen. Puhetulva oli kova ja kynät viuhtoivat menemään. Oli selvää, että asia oli käsiteltävä.

Tämän piirrustushetken jälkeen prinsessasta tai pahattaresta ei juuri ole kuultu, kuin ihan ohimennen. Lapsi sai asian käsiteltyä.

Minulla on muutaman viime päivän ollut apea olo pienen kaltoin kohdellun koululaisen takia. Aivan sattumalta olemme hiukan tutustuneet, en tiennyt hänestä mitään, kun hän ilmestyi leikkipuistoon yhtä aikaa. Suloisista suloisin, mutta selkeästi hylätty, kipeästi turvallista aikuista tarvitseva. Olen puuttunut asioihin, ollut yhteydessä viranomaisiin, saanut kuulla surullistakin surullisempia asioita hänen elämästään. Olen tavannut hänet useamman kerran ja aina tehnyt kaikkeni, jotta hän saisi edes pienen hippusen tunnetta siitä, että hänestä välitetään ja että hänestä pidetään. Kunpa voisin vain ottaa hänet syliini ja halata huolensa pois. Olen valvonut öitä, murehtinut päiviä, itkenyt. Tällaista pahaa ei ihan vaan piirtämällä taida saada pois.

kevät tuli kotiin

2009-01-12T16:36:00.004+02:00

Ostin kevään ensimmäisen kimpun tulppaaneita. Laitoin pieniin maljakoihin ympäri kotia, kaksi tuonne, kolme tänne..

Vaikka sää on pilvinen, harmaa ja märkä, kukista aistii jo valon ja lämmön. Hoitavat kaamoksesta uupunutta sielua.

kalentereista

2009-01-05T20:02:00.008+02:00

Päätin pistää asioihin ryhtiä. Ostaa kalenterin ja ryhtyä käyttämään sitä. Vaan kun, olen kranttu. Jos haluan, että tärkeät asiat pysyvät päivämäärissään, kalenterin tulee olla sellainen jota katselen ilolla vuoden jokaisena päivänä.

Yksi oli ihana, mutta liian painava (haluan/tarvitsen kalenterin, joka kulkee mukanani). Toinen liian pliisu. Ja kolmas, joka oli kätevä ja kaunis, toi sittenkin mieleen terveysside-mainoksen. Se siitä siis.

Ja sitten. Sitten näin ihanaisen muistikirjan. Onneksi mukana oli ystäväni, joka ei pidä päähänpistojani typeryyksinä, vaan näkee niiden mahdollisuudet.

Muistikirja muuntui kalenteriksi. Sivun jako kahteen päivään. Lisäksi löysin hauskoja tarroja tärkeitä päiviä koristamaan.

Oi kun olin ostokseeni tyytyväinen!
Ja sitten me tytöt paineltiin kaupungin parhaaseen kahvilaan ja leffaan .

pahan päivän pelastus

2009-01-01T23:38:00.017+02:00

Olen ollut huonolla tuulella koko vuoden. En pursua haaveita ja suunnitelmia uuteen vuoteen. En ole lupaillut mitään, enkä esittänyt sen kummempia toivomuksia.

Ei päivässä sinänsä mitään pahaa ole ollut. Ollaan oltu luistelemassa, silitin vinon pinon pyykkejä, katsottiin elokuvaa. On vaan sellainen "mikään ei iske eikä innosta" -päivä. Vähän ehkä haikeakin jostain syystä.

Kunnes. Kunnes näin illan tullen keksin kaivaa pitkästä aikaa Intian -kuvat esiin (vuodelta -95-96). Ovat dioina, projektoria ei tällä hetkellä ole. Ei edes valopöytää. Mutta mikä tunne, kun noita kuvia katselin lamppua vasten! Sydämessä hakkaa ja pakahduttaa ja läikkyy. Se vuosi oli hyvin tärkeä.

Oli ihan pakko kuvata näitä koneelle. Täytyisi tehdä se myös ihan oikeasti ja laadukkaasti (olisittepa vaan nähneet kuinka keikuin keittiön tuolilla käsi "ei niin vakaana" kuvia hehkulamppua vasten ottaen.. joissain kuvissa heijastuu kamerakin. Pro-työtä, sanoisin ;)). Kas kun ei pukki edes pientä valopöytää älynnyt tuoda!

Minä. 13 vuotta sitten.

Nämä kuvat pelastivat päiväni. Siitä tuli hyvä. Ehkä niillä on merkitystä koko alkavalle vuodelle...

luistinradalla

2008-12-28T15:50:00.006+02:00

Lunta täällä ei ole, mutta pakkasta sentään kumminkin. Ja sen rajallisen ajan vielä aurinkoakin!

Tänään otettiin suunta kohti luistinrataa. Luistelu on ihanaa! Kunpa vielä joskus tulisi sellainen talvi, että pääsisi meren jäälle luistimilla matkaa taittamaan!

joulukortteja

2008-12-15T23:18:00.002+02:00

Tällaisia kortteja tänä vuonna. Tuli myös joulu-kissoja ja joulu-koiria.

päivä porvoossa

2008-12-14T23:38:00.006+02:00

Toisella oli tarvetta jakamattomaan huomioon, toisella tarve päästä edes pienelle matkalle. Niinpä S ja minä nousimme tänä aamuna bussiin ja huristelimme Porvooseen. Jo pitkänmatkan linja-auton pehmeät penkit ennustivat hyvää päivää.

Kiersimme tonttuviitoissa ja -lakeissa Aapeli-tontun kanssa tonttupolun (Porvoon teatterin hienosti toteutettu joulu-kierros vanhassa Porvoossa), söimme ravintolassa, kiersimme kaupoissa, kävimme katsomassa kirkkoa, kahvittelimme Helmessä ja kiersimme taas vähän kaupoissa. Kotimatkalla mussutimme lakuja linja-auton pehmeisiin penkkeihin uppoutuneena.

Oikein mukava päivä, joka varmasti teki tehtävänsä molempien puolesta.

maailma kaleidoskoopin läpi katsottuna

2008-12-13T15:17:00.009+02:00

Tätä voisin harrastaa tunnista toiseen... ja taas uudelleen.

hyvä päivä

2008-12-11T20:24:00.007+02:00

Tuli tunnustusta vuoden työstä, sain kauniisti paketoidun kauniin kukan ja lisäksi posti toi Ninuskalta ihanan yllätyksen (laitan hyvän kiertämään, kunhan saan tämän blogini kunnolla vauhtiin). Päivään mahtui myös paljon hymyjä ja lämpimiä sanoja. Kerrassaan hyvä saldo siis!

mekko

2008-12-09T20:47:00.004+02:00

Lakanasta tehdystä mekosta tuli oikein mieleinen. Istuu kuin hansikas. Ja mikä tärkeintä, se pyörii!!

mekkoja ja sydämiä

2008-12-03T23:54:00.006+02:00

S askarteli minulle eilen sydämen. Tusseilla väritetty, kuviosaksilla nykerretty. Liikuttavan suloinen. Sydämessä lukee "äiti". Sydämen toiselle puolelle on kirjoitettu molempien tyttöjen nimet ja myös "isi". Selitys oli hyvin yksinkertainen: "Isi ja me ollaan täällä toisella puolella yhdessä, kolmistaan. Sä oot täällä toisella puolella ihan yksin, ku sä oot kurssilla." Sen siitä saa kun äiti harrastaa..

Sateisen päivän iloksi olen hurisuttanut ompelukonetta. Pikku s sai parin euron kirpputorilakanasta hurmaavan tanssiaisleningin perjantaiksi.

värittämisestä

2008-11-11T20:42:00.005+02:00

S rakastaa värittämistä. Aamulla heti herättyään alkavat tussit suhista. Pieniä paloja pitkin päivää, vähitellen valmiiksi asti. Ihailen sitä kärsivällisyyttä. Kaiken ei tarvitse valmistua hetkessä, ei edes tunnissa, ei edes päivässä.

Tässä taas jotain, mitä viisivuotiaalta voi oppia. Ostan itselleni oman värityskirjan.

isänpäivää!

2008-11-10T00:04:00.002+02:00

syyshame

2008-11-02T20:48:00.013+02:00

Kankaanvärjäys ja -painanta kurssin koepalalle piti saada käyttöä. Värjäys onnistui hyvin, väri oli toivottu vihreä, ei ihan tasainen, mutta kelpo kuitenkin.

Yön tunteina kangas sai kuviointia syksyn lehdistä.

Ja seuraavana päivänä pikku-s sai kankaasta hameen.

väriterapiaa

2008-10-30T21:36:00.003+02:00

Lajittelin tänään kesän aikaisia kuvia, ja löysin kuvan mummilan ulkolelukorista. Täydellistä väriterapiaa tähän märkään ja pilviseen pimeyteen!

tänään..

2008-10-29T20:29:00.008+02:00

Kukaan ei jaksanut laittaa likaisia astioita tiskikoneeseen. Onneksi joku jaksoi laittaa ruokaa.

Tänään sain viestin kaukaa, ystävältä, jonka luulin jo hukanneeni. Kuinka hyvä päivä!

*********

Today.. nobody did the dishes. Luckily someone made dinner. Today I got a message from far away, from a friend that I thought I had lost. What a good day!

lokakuun loppua

2008-10-26T20:46:00.005+02:00

On ihanaa, että on tällaisiakin ilmoja, niinkuin tänään.
Hyvällä omatunnolla yöpaita päällä päivän läpi.

Lapset ulkoilivat parvekkeella teltassa. Minä vedin sadekamppeet yöpukuni päälle käydäkseni äänestämässä, ja ostamassa kioskilta suklaata ja maitoa.

Vaaliuurnille minut pakotti (paitsi kasvatuksena saatu moraalinen pakko äänestää) erään ehdokkaan blogista lukemani kommentti : "Porvarin on mukava kurvata äänestyspaikalle city-maasturilla syysmyrskyssäkin, mutta lähteväkö tavalliset duunarit ja työttömät talsimaan kaatosateessa?" Ei niin, että olisin poliittisesti kovin valveutunut, mutta jollakin tavalla suuntautunut kuitenkin :)