muutto

Siirryin tänne. Tulkaa perässä!

vessajuttuja ja vuosipäivä

 

Eilen juhlittiin S:n nimipäivää. En ollut koskaan suunnitellut, että nimeäisin lapseni samalla kirjaimella alkaviksi, oikeastaan päinvastoin. Itse olen J-sisarussarjan lapsi enkä aikonut jatkaa sitä perinnettä. Siinä vain kävi niin.

Viime viikolla juhlittiin hääpäiväämme. Tai no, minä podin migreeniä ja mies oli pitkän ja kiireisen työpäivän jälkeen puolikuollut. Keitettiin kuitenkin illalla leivoskahvit. Pikku s oli askarrellut jo viikkoja aiemmin meille vuosipäivälahjat. Hänen rakkautensa ja arvostuksensa vessapaperihylsyihin on uskomatonta. Ehtymätön materiaalilähde, josta saa aikaan vaikka mitä. Viimeisimmille kaverisynttäreille hän teki kortin hylsystä: "kato näin: leikataan se auki ja litistetään. siinä on korttipohja!" Alan vähitellen ymmärtää, miksi hän varastoi tyhjät hylsyt vessan nurkkaan, eikä vie niitä roskikseen.

Eilen mietin, miten on mahdollista, että olemme asuneet samassa talossa todella mukavien ihmisten kanssa ainakin viisi vuotta, emmekä ole tätä aiemmin tutustuneet. Hyvä kuitenkin että edes nyt. Tuli vaan sellainen olo, että olenko elänyt elämääni laput silmillä, vai olemmeko muka kulkeneet pihan läpi aina eri aikaan. Perheen tyttö oli meillä eilen ensimmäistä kertaa sisällä leikkimässä. Pikku s piirsi vessan oveen merkin, että kaveri osaisi tarvittaessa oikealle ovelle. Tuo merkki on mielestäni niin hieno, että taidan oikein kehystää sen tuohon oveen.

Haluaisin blogini kuvat isommiksi, niinkuin monessa muussakin blogissa on. Kukahan osaisi neuvoa tietokonetumpeloa?

sireenien huumaava tuoksu

 

Keittiössä oleva mummon vanha kaappi vaatii kimpun sireeninoksia tähän aikaan vuodesta. Kaapin päällä kukkien on hyvä olla. Siinä mummokin niitä piti.

Kaapin päällä, ruukuissa, kasvaa rakkaudella myös äitienpäivälahjaksi saatu sitrus (kasvatettu greipin, eppelsiinin tai mandariinin siemenestä) sekä peikonlehden poikanen.

Ja kaapissa astiat. Niin ihanasti, että ovia tekisi mieli pitää aina auki.

häät

Nyt, tätä kirjoittaessani, ulkona pauhaa kesän ensimmäinen ukkonen. Nautin. Hiukan kadehdin parvekkeella villaviltin alla nukkuvaa Selmaa. Ehkä parvekkeelle pitäisikin ruokapöydän sijaan laittaa riippumatto (tai kaksi), että voisi itsekin ottaa sadepäivän torkut ulkona.

Hymisen vieläkin onnellisena lauantain juhlista. Järjestimme yllätyshäät ystävillemme, jotka menivät naimisiin pienin juhlin vain lähimmäistensä läsnäollessa. Kutsuimme hääparin lapsineen meille aivan muunlaisin verukkein ja saimme huutaa: "yllätys!" Pitkän pöydän ääressä kuusi aikuista ja kahdeksan lasta. Pöytä täynnä hyvää ruokaa ja juomaa. Naurua, laulua ja yllinkyllin iloista mieltä. Mietin, että tällaisista hetkistä syntyy niitä parhaita muistoja.

rakkaudella ystävälle

Pikku s teki ystävälleen synttärilahjan. Kangastussit ovat mainio keksintö.

nyt pukkaa raitaa!

Hain äidin varastoista jämälanka-herkkuja. Nyt pukkaa raitaa! Pikku s saa sateenkaari-villatakin. En ole hetkeen neulonut mitään, nyt hurahdin täysin. Jämistä on niin hieno tehdä, tekeminen on silkkaa väri-iloittelua, terapiaa. Vielä en edes tiedä kumpi on oikea, kumpi nurja puoli.

valokuvahippaa

Leikittiin isoimman ässän kanssa valokuvahippaa. Leikki menee näin: toinen istuu sohvalla kameran kanssa. Toinen yrittää juosta ohi niin vikkelään, ettei kamera kädessä oleva ehdi ottaa juoksijasta kuvaa. Yksinkertaista, ja paljon hauskempaa kuin miltä ehkä kuulostaa :)

ystävyydestä

Juhlittiin ystävyyttä, joka on kestänyt jo yli neljännesvuosisadan.

Syötiin ihana lounas:
-rucolaa
-tomaattia
-bataattia
-fetaa
-kikherneitä
-papuja
-mausteita

Lounaan päälle keitettiin kahvit ja herkuteltiin täytetyilla tuulihatuilla ja luksusluokan suklaakonvehdeilla. Mietittiin, että ollaan me aika vanhoja. Ystävyyttäkin kestänyt jo yhden rokkistaran elämän verran.

kirpputorilla

Uuden vuoden hyväksi aluksi varasin kirpputorilta pöydän. Viikko on nyt mennyt ja toinen alkamassa. Onhan siellä jotain mennyt kaupaksikin, mutta edellisen postauksen kellon lisäksi mukaan on tarttunut muutakin. Käyhän se näinkin: myyn tarpeetonta pois ja rahoilla ostan tarpeellista tilalle. Vähän kuin vaihtaisi.

Kuvasin yhden päivän ostokset uudella keittiönpöydällämme. Pöytä löytyi vanhempieni kellarista, on mummon ja papan peruja.



Buying and selling at fleamarket. Things that I've bought are photographed on our new kitchen table. Table used to belong to my grandparents.

che ora è?

Pikku s löysi kirpputorilta itselleen seinäkellon. Se on tosi hieno.

Asiaa kysyneelle tiedoksi: seurakunnan tiloista varastamani peikonlehdenpistokas voi oikein hyvin. Kasvattaa pitkiä paksuja juuria ja puskee jo uutta vihreää. Pian on istutuksen aika.


Little s found a beautiful clock from the fleamarket.
My stolen sprout is doing fine. Soon ready to be potted.

poseerausta

Eilen poseerattiin pihalla ja otettiin kuva mummin ja papan seinäkalenterin joulukuun sivulle.

On ollut hienoa seurata, miten isommat ovat ottaneet Selman mukaan perheeseen. Kolmikko tuntuu hitsautuneen jo yhteen. Toivon, että se hyvä kestää läpi elämän.

me tärähtäneet

Valoa on vähän ja kohde kovin liikkuvainen. Tärähtäneitä tulee paljon. Mutta voi kuinka meillä onkaan hauskaa!

Tänään olen haaveillut potkukelkka-tyylisistä lastenvaunuista. Veljeni ehdotti että asennettaisiin sukset vaunujen renkaiden tilalle. Hienoisista liikkumista hankaloittavista esteistä huolimatta olen aivan huumaantunut tästä talvesta ja lumen määrästä.

Tänään paistoi aurinko. Join aamupäiväkahvin ulkona imien kimaltelevia auringonsäteitä itseeni.

kaikki hyvin

Blogihiljaisuuden syyn tiedättekin :)
Meillä menee oikein hyvin. Arki vauvan kanssa sujuu helpommin kuin olin kuvitellutkaan.

Eniten olin aavistellut pahaa aamuista. Kuinka saan vauvan syötettyä, vaatetettua ja vaipatettua, laitettua aamupalan isommille, letitettyä hiukset ja vielä laitettua itsenikin valmiiksi.
Mutta kaikki on sujunut hyvin, S ei ole kertaakaan myöhästynyt koulusta (vaikkakin toisinaan otamme matkalla pari juoksuaskelta, että ehdimme ajoissa pysäkille).
Matka pysäkille on sen verran vaarallinen suurten tietöiden vuoksi, että haluan saattaa koululaisen sinne. Pysäkillä S nousee bussiin ja iloisesti vilkutellen ja lentosuukotellen lähtee matkaan.

Isommat ovat vähitellen huomanneet, ettei vauva ole vienyt heiltä äidin rakkautta, että äidin sylissä on tilaa heillekin. Pikku s vielä toisinaan tirauttaa itkut, kun äiti ei ehdi olla heidän kanssaan niin paljon kuin ennen. Oikeasti meillä on nyt paljon enemmän yhteistä aikaa, kuin ollessani töissä. Mutta ymmärtäähän tuon tunteen. Kun ei enää olekaan se perheen pienin. Vaikka vielä pieni 5-vuotias onkin.

Itse huomaan nauttivani tästä vauva-ajasta eniten. Asiat menevät rauhallisesti omalla painollaan, turhista asioista ei murehdita.

Selma syntyi tasan viisi viikkoa sitten, tuntuu että siitä on jo ikuisuus.

selma

Hän on täällä!!
Aikaisin maanantaiaamuna, tasan viikko lasketun ajan yli, syntyi pikkuinen tyttö, Selma. 3450g ja 50cm.
Suloisista suloisin (niinkuin ne aina), olemme onnesta sekaisin :)

viisi yli

Tytöt lähtivät eilen viikonlopuksi mummilaan. Tänään nukuin pitkään, vetelehdin sängyssä kirjaa lukien. Listasin miehelle asioita, joita voitaisiin tänään tehdä: taululle ruuvit seinään, ripustaa verhot makuuhuoneeseen. Neljän aikaan havahduttiin siihen, että ulos pitäisi lähteä ennen pimeää. Ja käydä siinä samalla kaupassa. Ehtiihän nuo taulut ja verhot myöhemminkin.

Tehtiin reippaan verkkainen pitkä kävelylenkki. Niin reippaasti kuin tällä vatsalla on mahdollista. Uimarannalla pysähdyttiin istumaan ja ihailemaan tyyntä merta. Istuttiin ja nautittiin, kuunneltiin veden liplatusta.

Laiska ja hyvä päivä.

neljä päivää yli

Neljä päivää yli lasketun ajan.

En olisi uskonut, että raskauden tässä vaiheessa istun wc-pöntön päällä täishampoo päässäni odottaen aineen vaikuttavan.

Eilen päiväkodista soitettiin, että pikku s:llä on löydetty hiuksista täin munia. Viimeisen vuorokauden aikana en ole juurikaan edes muistanut olevani raskaana; on pyykätty, imuroitu, pakastettu pinnejä ja ponkkareita, kammattu täikammalla. Onneksi täitä ei löytynyt montaa ja vain toiselta tytöltä. Hartaasti toivon (kukapa ei, toivokaa tekin!), että selviämme yhdellä hoitokerralla, etteivät tule takaisin.

pari tuntia

Parin tunnin päästä alkaa vuorokausi, jonka kohdalle on kalenteriin merkitty "la". Lasketun ajan päivä on täällä. Blogilaskuriin tulee kai 0, ja sitten se rupeaa laskemaan päiviä yli.

Mummin tekemä nuttu odotta käyttäjäänsä, pesäksi pedattu peti nukkujaansa. Monen monta syliä odottaa hellittävää, monet kädet jo malttamattomina pientä silitettävää. Tarjolla suukkoja, haleja, helliä sanoja ja äärettömästi rakkautta (vaikka on niitä sinne mahaankin jo lähetetty).

Tule kun tuntuu siltä, me jaksamme kyllä odottaa.

6 ja 36

Täytän tänään 36. Tytöt puuhasivat, paketoivat ja askartelivat hyvissä ajoin jo viime viikolla suljettujen ovien takana supisten. Laskivat päiviä syntymäpäivääni, eivät olisi millään malttaneet odottaa. Kysyivät moneen kertaan enkö todellakaan haluaisi mitään vihjeitä.
Tänä aamuna olivat aikoneet herättää laulamalla, mutta jouduinkin herättämään unikeot itse. Lahjat kaivettiin kätköistään ja avasin ne aamupalapöydässä.
Toisessa paketissa oli helmistä itse tehty lisko, toisessa euron kolikko. Hymyilyttää vieläkin, lahjat kuvastavat antajiensa luonteita niin hyvin. Toinen tekee hartaasti keskittyneenä itse, toinen valitsee omistaan nopeasti jotain arvokasta. Parhaat lahjat, ehdottomasti.

Laskettuun aikaan on 6 päivää. S syntyi aikoinaan 16 päivää etuajassa, se on iskostunut merkkipaaluksi, josta lähdetään odottamaan. Voi olla, että odotus käy vielä pitkäksi :)
Mutta tulee kun tulee, meillä ollaan valmiita.

11 päivää

Mieli alkaa täyttyä odotuksesta. Eilen illalla selkää särki ja vatsaa vihloi, mietin jo josko yöllä lähdetään. Mutta ei, nukuin kuin tukki eikä tänään ole enää tuntunut missään.

Rauhallinen päivä. Pääasiassa olen istunut neulomus sylissä. Puikoilla on nuttu nyytille.

Olen ahminut syksyä. On ihanaa, että meille tulee syksyn lapsi, tämä vuodenaika on paras. Villavauva.

kaksi viikkoa

Viime viikolla iski parin yön mittainen ahdistus. Tietoisuus siitä, että vauva voi syntyä milloin vaan, ja samalla tunne, etten ihan vielä ole henkisesti valmis. Päänsärkyä, huonovointisuutta ja inhottavaa levottomuutta.

Viikonlopun aikana mieli rauhoittui. Tänään olen pariin otteeseen huomannut tuijottavani pyykkitelineellä kuivuvaa vauvanpyykkiä. Rauhallisena. Nyt on hyvä olla. Olen valmis, vaikka syntyisi ensi yönä.

Vaikka toisaalta, huomenna illalla olisi tarkoitus tavata työkavereita neulomusten merkeissä. Että jos vasta sitten sen jälkeen :)