tikusta asiaa

Teen tikusta asiaa, että saan tänne blogiini jotain ryhtiä. Pääsiäinen on edennyt hyvin syöden ja kotielosta nautiskellen. Lapset leikkivät prinsessoiksi pukeutuneina kirpputoria.

Pyörittelin lankakorin lankoja käsissäni, mutten oikein tiennyt mihin ryhtyä. Sormet syyhyisivät neulomaan, mutten vielä oikein osannut päättää mitä. Viime viikolla tein pikkuruiset sukat ystävän pienelle. Nyt tekisi mieli ryhtyä tekemään pientä nuttua. Hankintalistalla on myös hahtuvalankaa vaippahousuihin.

Tikusta saatiin paljonkin asiaa, kun tein tammikuun lopulla raskaustestin. Kaksi punaista viivaa tikussa aiheuttivat aluksi lievää hämmennystä. Loppujenlopuksi yllätys oli kuitenkin äärettömän iloinen. Onnellisena odotamme pientä tuhisijaa. Syksyksi suunniteltu vuorotteluvapaa vaihtuu siis hiukan pidemmäksi vapaaksi pikkuisen myötä. Mikä sinänsä ei ole ollenkaan huono asia.

Kuva ei liity tekstiin mitenkään, kuten huomaatte, onpahan vain kevätmielinen iloisen värinen kasautuma keittiön pöydällä :)

laukku ja sen sisältö

En jaksa enää maata sängyn pohjalla migreenitoipilaana, niinpä lähden mukaan leikkiin. Hartiavaivaisena koetan hillitä tavaramäärää laukussani, ainoa kohtuullisen varma tapa on käyttää pientä laukkua (tosin olen haka pakkaamaan tavaroita tiiviisti..).
Käsveskastani löytyy seuraavaa:

-lompakko
-avaimet
-kalenteri
-kynä
-bussilippu
-pari muistitikkua (ikuisesti toisiinsa sotkeutuneena), jotka sisältävät milloin mitäkin tarpeellista. Rakastan muistitikkuja, niin pieniä ja käteviä, eikä tartte kuljetella papereita mukana!
-huulirasva
-lahjakortti, jonka sain jouluna, tuhlailen pikkuhiljaa.
-huomasin juuri, että puhelin puuttuu kuvasta, se taitaa tällä hetkellä löytyä sängystä. Mutta se kuuluu laukun vaki-sisältöön.

Mantra, jota toistan kotoa lähtiessä on: "avaimet, lompakko, puhelin, bussilippu". Niillä pärjää jo pitkälle.

iltapäiväkahvit

Iltapäiväkahvit, elämän pientä luksusta. Tänään tarjolla kahvin seuraksi venäläisiä vohvelikeksejä tai latvialaista vohvelikakkua. Päädyimme latvialaiseen, kiitos perhe D, kyllä maistuu!

Laiska päivä, nautinnollista villasukkasillaan vetelehtimistä. Vanhojen kuvien selailua. S tarvitsee eskariin kuvat itsestään 0-6 -vuotiaana. Itsekseni olen ihmetellyt miksen ole arkistoinut kuvia selkeämmin...

.

Uuden kalenterin sivut ammottavat vielä tyhjyyttään. Toivottavasti eivät liiaksi rupea täyttymäänkään. Olen sellainen ihminen, että tyhjää täytyy mahtua väliin.

Levyn sain joululahjaksi. Seurasin hänen taivaltaan idolsissa aikoinaan ja viehätyin kovasti. Erilainen kuin muut, varma tekemisestään. Tykkään hänen rennosta tyylistään olla ja laulaa. Ja se rentous tuntuu olevan aitoa, eikä vain päälleliimattu tyyli. Sellainen on tärkeää.

2010

Joulu tuli, joulu meni. Kuusesta ja muista koristeista en kyllä luovu ennen loppiaista, mutta hyasintit vaihtuivat jo värikkääseen tulppaanikimppuun. Villaisen harmaan loppuvuoden vastapainoksi mieli kaipaa värejä. Auringonpaisteisella aamupalalla leivän päälle keltaista ja vihreää.

Uuden vuoden alku tuntuu hyvältä. Ehkä siksi, että puolessa välissä vuotta on elämässä tapahtuva muutosta. Hyvää on ilo odottaa.

Onnea uudelle vuodelle!

kotikissa

Aiheena oli "lämmitin", ja teemana "kerros kerrokselta neuletta". Neuloin neulekoneella suuren kappaleen, vanutin sen pesukoneessa. Leikkasin kappaleet kaavojen mukaan ja ompelin ne ompelukoneella liiviksi. Kirjoin villalankojen jämillä ketjusilmukoita reunaan. Painoin kissa-kuvion kirjonnan pohjaksi. Nappi on päällystetty samalla neuloksella.

Tämä on siis opintojeni niin sanottu lopputyö. Liivin ohella työstin 3+1 portfolion. Tuo matemaattinen lauseke tarkoittaa sitä, että portfolioon oli sisällytettävä kolme eri prosessia kahden ja puolen vuoden opintojen ajalta (3) sekä (+) koneneulonnan työprosessi (1).

Lopputyö näyttää nyt kauhean yksinkertaiselta. Mutta toisaalta, syksyn aikana on liivin ohessa täytynyt kahlata koneneulonnan kurssi kaikkine harjoitustöineen läpi (ja voin kertoa, että en erityisemmin innostunut kyseisestä tekniikasta), sekä työstää portfolio.

Eräs kertoi leikkineensä tällaisella pienenä hammaslääkäriä. En yhtään ihmettele miksi.

Ei tuon ajan ja työmäärän puitteissa paljon suureellisempaa olisi voinut suunnitellakaan.
Ehkä liivi alkaa ajan myötä näyttää taas paremmalta. Nyt siihen täytyy sada etäisyyttä. Ja voihan sen kirjailla myöhemmin vaikka täyteen, jos siltä tuntuu..

Nyt on takki tyhjä, huomaan vähän kerrallaan saavani energiaa takaisin. Polttelen kynttilöitä ja laitan kotia pikkuhiljaa järjestykseen kuukauden takaisen lattiaremontin jäljiltä (sekin vielä). Eivätköhän nämä säätiedotusten lupaamat pakkaskelit saa mielen virkistymään kohti joulua.

Ps. Vaikken koneneulonnasta niin järjin innostunutkaan, sain valtavasti intoa ja ideoita vanhojen villavaatteiden vanuttamiseen ja niiden työstämiseen. Että ei kurssi ihan harakoille kuitenkaan mennyt!

villaa

Neulotaan, vanutetaan, leikataan, ommellaan, sovitetaan, korjataan, sovitetaan korjataan. Otetaan harmaankirjavat langanjämät esille ja kirjaillaan. Painoväriä vielä vähän pintaan. Ja hiukan lisää kirjailua. Näillä eväillä syntyy lopputyöni opinnoista. Portfoliotakaan ei toki voi unohtaa. Vaikka kohta tosin jo voi. Vielä viimeinen silaus ja sitten kaikki työt ovat valmiita palautettavaksi. Huomenna.