porvoo

Tytöt lähtivät eilen mummin ja papan kanssa mökille, mies on vielä töissä. Tänään läksin aamupäivällä bussilla Porvooseen. Yksin. Oma-loma. Kiertelin, katselin ja kahvittelin. Ihan rauhassa, omassa tahdissa. Nautin.

Kahvila Helmessä en tällä kertaa juonut kahviani, koska siellä oli niin kuuma ja täyttä. Mutta kävin siellä vessassa. Kauniin peilin kautta kuvasin vatsaani. Enkä pitänyt sen kummempaa kiirettä, vaikka kuulin että oven takana oli jono.

Ystävän postilaatikkoon kolahtaa huomenna kortti.

juhannuksena

Eilen tein raparperipiirakkaa, tänään sitruuna-marenki torttua. Huomiseksi toivovat mustikkapiirakkaa. Lasten mielestä piirakoissa parasta on pohja.

Eilen käytiin keräämässä kukkia. Niin maljakkoon kuin tyynyjenkin alle. Vanha suosikkipaikkamme niittykukkien keräämiseen oli jäänyt jyrän alle. Puut kaadettu ja niitty tasoitettu ja lyhyeksi kynitty. Harmitti, mietimme aletaanko siihenkin rakentaa.

Viimeeksi ruokakaupassa käydessä silmiin osui kassajonossa seistessä Apu-lehden kansi. Kuninkaallisista häistä oli kansi täynnä juttua ja lisäksi teksti "mukana paperinuket". Mieleen tulivat lapsuuden missit, iskelmätähdet ja kuninkaalliset. Kotona pettymys oli suuri, kun avasin (kelmuun pakatun) lehden ja käänsin paperinukkesivulle. Nuket oli todella huonosti piirretty. Vähän sinnepäin hutaisten, selkeästikin paljon vaivaa näkemättä. Mutta ainakin tytöt saivat hyvät kikatus-naurut, kun Daniel oli kuvassa pelkissä kalsareissa.

Ja olihan siinä lehden mukana jotain minullekin, kaupanpäällisenä tuli ristikko-lehti. En ole aikoihin tehnyt ristikoita, mutta jäin jo koukkuun :)

Kaksi työpäivää jäljellä, sitten alkaa loma.

hiljaisia ajatuksia

Kotona ihana hiljaisuus. Tytöt nukkuvat, mies jäi päiväriennoltamme iltariennolle. Nautin niin paljon, kun saan olla omissa ajatuksissani tässä hiljaisuudessa. Näitä hetkiä ei niin usein ole.

Iltateetä hunajan kera. Paahdettua leipää, olisin halunnut voidella sen oliiviöljyllä, mutta pullossa oli jäljellä vain pari pisaraa. Tomaatteja syön monta päivässä, haukkaan kuin omenaa. Timjamin siemenet eivät suostuneet itämään ruukussa, on kai mentavä ostamaan valmis taimi. Basilika sentään kasvaa, tilli suorastaan villisti.

Raskausviikkoja on tänään tasan 24+5. Päiviä laskettuun aikaan noin 100. Oikea jalka rasittuu ja turpoaa helposti ja sitä vaivaavat suonikohjut. Muuten on hyvä. Askel on huomattavsti hidastunut ja olo rauhallinen.

S teki minulle tänään käsikorun. Helmet kimaltelevat kauniisti auringossa. Samoin kimaltelivat paljetit kahden ihanan pakistanilaistytön mekoissa perjantaina, kun he iloissaan juoksivat mäkeä alas käsi kädessä viimeisen koulupäivän kunniaksi.

Jos olen hereillä vielä silloin, kun tulee pimeää, lähden anastamaan jostain sireenipensaan oksan.

kesätapahtumia

Kaupunki on täynnä kaikenlaisia ilmaisia kesätapahtumia, pullollaan kivaa tekemistä. Ja niin harvoin niissä tulee kuitenkaan käytyä. Tänä kesänä olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja päättänyt nauttia siitä, mitä meille tarjotaan.

Pari viikkoa sitten kävimme kierrätystapahtumassa, aurinko helli ja tunnelma oli mutkattoman mukavaa. Tänään uhmattiin pikku s:n kanssa sadetta täällä. Kierreltiin ja katseltiin ja nautittiin rennosta fiiliksestä ja ihanasta miljööstä, kunnes vilu pakotti lähtemään kotiin (myöhemmin aurinko pääsi hellimään tätäkin tapahtumaa). Ensi lauantaina lähdemme koko perheen voimin kuuntelemaan musiikkia, kiva kun tällaisia tapahtumia järjestetään myös päihteettömästi!

On hienoa huomata, että talkootoiminta kukoistaa ja ihmiset ovat innokkaita tekemään töitä ilmaiseksi tällaisen yhteisen kivan vuoksi. Hymyssä suin ja iloisin mielin. Yhteisöllisyys ei olekaan aikamme ihmisiltä täysin hukassa, vaikka välillä siltä tuntuukin.

lakitettu, kukitettu

S sai tänään lakin, kukan ja todistuksen, esikouluvuoden päätökseen. Iloisin mielin, hymyssä suin. Olen kevään aikana huomannut hänen kasvaneen paljon, muuttuneen pienestä lapsesta isommaksi. Tuntee itsensä välillä jo "jotenkin koululaisen tuntuiseksi". Tuntuu minustakin joskus siltä.

Olen niin ylpeä siitä, mikä hänestä on kasvanut. Oma pikkuiseni, esikoiseni.

vili

En ole koskaan ollut mikään koira-ihminen. En koskaan oikeastaan ole pitänyt niistä, pikemminkin hiukan pelännyt. Ja saanut vastakaikuna murinaa ja hampaiden väläyttelyä. Enkä vieläkään haluaisi itselleni koiraa.

Mutta hän on hurmannut minut täysin, ottanut oman paikkansa sydämestäni. Vanhempieni koira, ikää 8kk. En oikeasti koskaan olisi luullut käyvän näin!

tänään olen...

- käynyt uimassa
- pessyt keittiön ikkunan
- vaihtanut yhteen kukkaan mullan, multa ei riittänyt muuhun
- ommellut keittiöön uuden verhon ja miettinyt, että se näyttäisi paremmalta, jos keittiön seinät olisivat vaaleansiniset (en kuitenkaan tarttunut pensseliin)
- todennut, että kasvi, jota olen turhaan yrittänyt tukea kasvamaan ylöspäin, onkin ehkä parempi nostaa korkealle ja antaa sen kasvaa alaspäin
-ihmetellyt sitä, miten pikku-s on talven aikana kasvanut isommaksi, että voin jättää tytöt kahdestaan pihalle leikkimään ja lähteä sisälle suunnittelemaan parvekkeen kevätsiivousta
- iloinnut siitä, että parin päivän sairastelun ja syömättömyyden jälkeen olemattomaksi kutistunut vatsa on pyöristynyt takaisin entiselleen
- huomannut pitkän tauon jälkeen nauttivani ruuanlaitosta
- miettinyt miten muuten avokadoa voisi syödä, kuin salaatissa
- ihastellut saintpauliaan puhjennutta kukkaa