tää on niin mun juttu...

...kankaanpainanta nimittäin. Parin viikonlopun kurssi seulan valottamisesta täydensi oivasti viime syksyn värjäys ja painanta kurssia. Meillä oli ihana opettaja ja aika kului kuin siivillä. Osasin olla ahnehtimatta liikaa, joten sain tehtyä rauhassa ajan kanssa sen, mitä olin suunnitellut. Eli valottaa seulat ja tehdä niistä koevedoksia. S piirsi ennen joulua hauskoja taloja, joista valotin ison seulan. Aihe taipuu moneksi, totesin. Paitaan, kassiin, lakanoihin, verhoon, mekon helmaan... Itselleni haaveilen kesäksi hametta musta-valkoisesta talo-kankaasta.

Pienemmät seulat tein tyttöjen kissa-kuvista. Pikku-s oli tärkeydestä soikeana, kun pyysin häntä piirtämään kuvan, jonka haluaisi kesämekkonsa kankaaseen. Kuin suunnittelija konsanaan, kynä ja lehtiö kädessään, luonnosteli kissoja: istuvia, seisovia, raitaisia, valkoisia. Ja hienoja kissoja niistä tulikin, molemmilla tytöillä.

Pää on pullollaan ideoita. Nyt tuntui hyvältä ottaa lasten piirrustuksia käyttöön. Tiesin, että omat aika- ja luovuusvarannot ovat kohtalaisen tiukilla, tällä hetkellä. (olen oikeastaan tosi tyytyväinen itseeni, kun osasin arvioida resurssini noin hyvin. etten lähtenyt yrittämään liian isoa palaa.) Ja tarkoituksena oli kuitenkin pääasiallisesti oppia seulan valotus. Ajan kanssa sitten omia kuvia.

muutosta

Vähän maalia, huonejärjestyksen muutos. Melkein kuin muuttaisi.

Muutos on vielä yllätys tytöille. Saavat omat huoneet. Jos pysymme aikataulussa, tästä saattaa tulla syntymäpäivälahja, jonka muistavat pitkään.

Tämä soi taukoamatta päässä.

kevään merkit

Tänään oli aivan loistava päivä viettää toipilas-päivää. Jättää maanantain työpäivä väliin, nauttia loikoilusta ja rauhallisesta kävelylenkistä.

talvi

Tänään totesin, että onpas kiva kun lunta ja pakkasta on ollut jo monta päivää peräkkäin. Se kun ei enää ole niin itsestäänselvä asia.

Valoa saisi olla enemmän, sitä aurinkoa. Kiitos.

mattomuistoja

Olen useaan otteeseen kuullut keittiössä syönnin jälkeen lauseen "mitkä on mun käärmeitä?" tyttöjen puheessa. Olen ohittanut lauseen puolihuolimattomasti, kunnes tässä eräänä päivänä hoksasin kysyä heiltä mitä lause tarkoittaa. Kyseessä on leikki. Meillä on keittiössä raitainen räsymatto, jonka raidat ovat käärmeitä. Toinen sanoo toiselle mitkä ovat hänen käärmeitään, esim. "siniset ja valkoiset on sun käärmeitä". Sitten toinen kulkee maton päästä päähän astuen vain omille raidoilleen/käärmeilleen. Toisen käärmeet kuulemma purevat.

Kun äitini pari vuotta sitten kutoi maton keittiöömme, tilasin raitamaton jossa on sinistä ja vihreää ja ehkä vähän valkoista. Äiti kutoi maton oman äitinsä leikkaamista matonkuteista. Kun matto oli valmis ja keittiössämme, äidin sisko tuli käymään. Yhdessä äitini kanssa he muistelivat mikä mikäkin kangas matonkuteissa oli ollut. Yksi oli ollut mummon mekko, johon liittyi hyviä muistoja, yksi vanha pussilakana, joku isänsä paita.

Rakastan tuota mattoa. Toki se on kauniskin (vaikka jo kovia kokenut..), mutta siihen liittyy niin paljon muutakin kuin vain tehtävänsä mattona. Mietin, muistavatkohan lapseni käärme-leikkinsä samanlaisella lämmöllä, kuin äitini ja tätini siihen kudottujen vaatteiden tarinat.

Tänä keväänä aion opetella kutomaan mattoja. Kangaspuut ovat jo valmiina.

"pahtar"

Tytöt katsoivat joululoman aikaan mummilassa videolta Prinsessa Ruususen, siis sen Disney -version. Itse en olisi sitä vielä kohta 4-vuotiaalleni näyttänyt, mutta kun takakannessa kerran oli suositusikärajana 3, olivat päättäneet mummin kanssa sen katsella. Aika jännittävähän se oli ollut, ja paljon ajatuksia ja tunteita herättävä. Tarinaa oli puitu kovasti, pohdittu ja kyselty, ja tarinaa tietysti leikitty. Mummilassa on rukkikin, joten pääsivät hyvin tunnelmaan..


Myöhemmin kotona vanhasta värityskirjasta löytyi Prinsessa ruususen linna, ja työstäminen jatkui. Linnaan ilmestyi hahmoja tytön kertoessa tarinaa: surullinen äiti vasemmanpuoleisessa tornissa etsimässä Ruususta, hyvät haltijat kuvan alareunassa taikasauvoineen, prinsessa makaamassa valkoisessa tornissa sata-vuotisessa unessaan, prinssi menossa pelastamaan prinsessaa suudelmallaan. Ja viereiselle tyhjälle sivulle ilmestyi mustalla piirretty salamoiden ympäröimä vihainen "pahtar".


Tyttö ei ollut ahdistunut kun näitä teki. Istuimme yhdessä keittiön pöydän ääressä, minä kalenteriani samalla selaillen, siskonsa omiaan piirrellen. Puhetulva oli kova ja kynät viuhtoivat menemään. Oli selvää, että asia oli käsiteltävä.


Tämän piirrustushetken jälkeen prinsessasta tai pahattaresta ei juuri ole kuultu, kuin ihan ohimennen. Lapsi sai asian käsiteltyä.

Minulla on muutaman viime päivän ollut apea olo pienen kaltoin kohdellun koululaisen takia. Aivan sattumalta olemme hiukan tutustuneet, en tiennyt hänestä mitään, kun hän ilmestyi leikkipuistoon yhtä aikaa. Suloisista suloisin, mutta selkeästi hylätty, kipeästi turvallista aikuista tarvitseva. Olen puuttunut asioihin, ollut yhteydessä viranomaisiin, saanut kuulla surullistakin surullisempia asioita hänen elämästään. Olen tavannut hänet useamman kerran ja aina tehnyt kaikkeni, jotta hän saisi edes pienen hippusen tunnetta siitä, että hänestä välitetään ja että hänestä pidetään. Kunpa voisin vain ottaa hänet syliini ja halata huolensa pois. Olen valvonut öitä, murehtinut päiviä, itkenyt. Tällaista pahaa ei ihan vaan piirtämällä taida saada pois.

kevät tuli kotiin

Ostin kevään ensimmäisen kimpun tulppaaneita. Laitoin pieniin maljakoihin ympäri kotia, kaksi tuonne, kolme tänne..

Vaikka sää on pilvinen, harmaa ja märkä, kukista aistii jo valon ja lämmön. Hoitavat kaamoksesta uupunutta sielua.