poseerausta

Eilen poseerattiin pihalla ja otettiin kuva mummin ja papan seinäkalenterin joulukuun sivulle.

On ollut hienoa seurata, miten isommat ovat ottaneet Selman mukaan perheeseen. Kolmikko tuntuu hitsautuneen jo yhteen. Toivon, että se hyvä kestää läpi elämän.

me tärähtäneet

Valoa on vähän ja kohde kovin liikkuvainen. Tärähtäneitä tulee paljon. Mutta voi kuinka meillä onkaan hauskaa!

Tänään olen haaveillut potkukelkka-tyylisistä lastenvaunuista. Veljeni ehdotti että asennettaisiin sukset vaunujen renkaiden tilalle. Hienoisista liikkumista hankaloittavista esteistä huolimatta olen aivan huumaantunut tästä talvesta ja lumen määrästä.

Tänään paistoi aurinko. Join aamupäiväkahvin ulkona imien kimaltelevia auringonsäteitä itseeni.

kaikki hyvin

Blogihiljaisuuden syyn tiedättekin :)
Meillä menee oikein hyvin. Arki vauvan kanssa sujuu helpommin kuin olin kuvitellutkaan.

Eniten olin aavistellut pahaa aamuista. Kuinka saan vauvan syötettyä, vaatetettua ja vaipatettua, laitettua aamupalan isommille, letitettyä hiukset ja vielä laitettua itsenikin valmiiksi.
Mutta kaikki on sujunut hyvin, S ei ole kertaakaan myöhästynyt koulusta (vaikkakin toisinaan otamme matkalla pari juoksuaskelta, että ehdimme ajoissa pysäkille).
Matka pysäkille on sen verran vaarallinen suurten tietöiden vuoksi, että haluan saattaa koululaisen sinne. Pysäkillä S nousee bussiin ja iloisesti vilkutellen ja lentosuukotellen lähtee matkaan.

Isommat ovat vähitellen huomanneet, ettei vauva ole vienyt heiltä äidin rakkautta, että äidin sylissä on tilaa heillekin. Pikku s vielä toisinaan tirauttaa itkut, kun äiti ei ehdi olla heidän kanssaan niin paljon kuin ennen. Oikeasti meillä on nyt paljon enemmän yhteistä aikaa, kuin ollessani töissä. Mutta ymmärtäähän tuon tunteen. Kun ei enää olekaan se perheen pienin. Vaikka vielä pieni 5-vuotias onkin.

Itse huomaan nauttivani tästä vauva-ajasta eniten. Asiat menevät rauhallisesti omalla painollaan, turhista asioista ei murehdita.

Selma syntyi tasan viisi viikkoa sitten, tuntuu että siitä on jo ikuisuus.

selma

Hän on täällä!!
Aikaisin maanantaiaamuna, tasan viikko lasketun ajan yli, syntyi pikkuinen tyttö, Selma. 3450g ja 50cm.
Suloisista suloisin (niinkuin ne aina), olemme onnesta sekaisin :)

viisi yli

Tytöt lähtivät eilen viikonlopuksi mummilaan. Tänään nukuin pitkään, vetelehdin sängyssä kirjaa lukien. Listasin miehelle asioita, joita voitaisiin tänään tehdä: taululle ruuvit seinään, ripustaa verhot makuuhuoneeseen. Neljän aikaan havahduttiin siihen, että ulos pitäisi lähteä ennen pimeää. Ja käydä siinä samalla kaupassa. Ehtiihän nuo taulut ja verhot myöhemminkin.

Tehtiin reippaan verkkainen pitkä kävelylenkki. Niin reippaasti kuin tällä vatsalla on mahdollista. Uimarannalla pysähdyttiin istumaan ja ihailemaan tyyntä merta. Istuttiin ja nautittiin, kuunneltiin veden liplatusta.

Laiska ja hyvä päivä.

neljä päivää yli

Neljä päivää yli lasketun ajan.

En olisi uskonut, että raskauden tässä vaiheessa istun wc-pöntön päällä täishampoo päässäni odottaen aineen vaikuttavan.

Eilen päiväkodista soitettiin, että pikku s:llä on löydetty hiuksista täin munia. Viimeisen vuorokauden aikana en ole juurikaan edes muistanut olevani raskaana; on pyykätty, imuroitu, pakastettu pinnejä ja ponkkareita, kammattu täikammalla. Onneksi täitä ei löytynyt montaa ja vain toiselta tytöltä. Hartaasti toivon (kukapa ei, toivokaa tekin!), että selviämme yhdellä hoitokerralla, etteivät tule takaisin.

pari tuntia

Parin tunnin päästä alkaa vuorokausi, jonka kohdalle on kalenteriin merkitty "la". Lasketun ajan päivä on täällä. Blogilaskuriin tulee kai 0, ja sitten se rupeaa laskemaan päiviä yli.

Mummin tekemä nuttu odotta käyttäjäänsä, pesäksi pedattu peti nukkujaansa. Monen monta syliä odottaa hellittävää, monet kädet jo malttamattomina pientä silitettävää. Tarjolla suukkoja, haleja, helliä sanoja ja äärettömästi rakkautta (vaikka on niitä sinne mahaankin jo lähetetty).

Tule kun tuntuu siltä, me jaksamme kyllä odottaa.