...kankaanpainanta nimittäin. Parin viikonlopun kurssi seulan valottamisesta täydensi oivasti viime syksyn värjäys ja painanta kurssia. Meillä oli ihana opettaja ja aika kului kuin siivillä. Osasin olla ahnehtimatta liikaa, joten sain tehtyä rauhassa ajan kanssa sen, mitä olin suunnitellut. Eli valottaa seulat ja tehdä niistä koevedoksia. S piirsi ennen joulua hauskoja taloja, joista valotin ison seulan. Aihe taipuu moneksi, totesin. Paitaan, kassiin, lakanoihin, verhoon, mekon helmaan... Itselleni haaveilen kesäksi hametta musta-valkoisesta talo-kankaasta.
Pienemmät seulat tein tyttöjen kissa-kuvista. Pikku-s oli tärkeydestä soikeana, kun pyysin häntä piirtämään kuvan, jonka haluaisi kesämekkonsa kankaaseen. Kuin suunnittelija konsanaan, kynä ja lehtiö kädessään, luonnosteli kissoja: istuvia, seisovia, raitaisia, valkoisia. Ja hienoja kissoja niistä tulikin, molemmilla tytöillä.
Pää on pullollaan ideoita. Nyt tuntui hyvältä ottaa lasten piirrustuksia käyttöön. Tiesin, että omat aika- ja luovuusvarannot ovat kohtalaisen tiukilla, tällä hetkellä. (olen oikeastaan tosi tyytyväinen itseeni, kun osasin arvioida resurssini noin hyvin. etten lähtenyt yrittämään liian isoa palaa.) Ja tarkoituksena oli kuitenkin pääasiallisesti oppia seulan valotus. Ajan kanssa sitten omia kuvia.
