poseerausta

Eilen poseerattiin pihalla ja otettiin kuva mummin ja papan seinäkalenterin joulukuun sivulle.

On ollut hienoa seurata, miten isommat ovat ottaneet Selman mukaan perheeseen. Kolmikko tuntuu hitsautuneen jo yhteen. Toivon, että se hyvä kestää läpi elämän.

me tärähtäneet

Valoa on vähän ja kohde kovin liikkuvainen. Tärähtäneitä tulee paljon. Mutta voi kuinka meillä onkaan hauskaa!

Tänään olen haaveillut potkukelkka-tyylisistä lastenvaunuista. Veljeni ehdotti että asennettaisiin sukset vaunujen renkaiden tilalle. Hienoisista liikkumista hankaloittavista esteistä huolimatta olen aivan huumaantunut tästä talvesta ja lumen määrästä.

Tänään paistoi aurinko. Join aamupäiväkahvin ulkona imien kimaltelevia auringonsäteitä itseeni.

kaikki hyvin

Blogihiljaisuuden syyn tiedättekin :)
Meillä menee oikein hyvin. Arki vauvan kanssa sujuu helpommin kuin olin kuvitellutkaan.

Eniten olin aavistellut pahaa aamuista. Kuinka saan vauvan syötettyä, vaatetettua ja vaipatettua, laitettua aamupalan isommille, letitettyä hiukset ja vielä laitettua itsenikin valmiiksi.
Mutta kaikki on sujunut hyvin, S ei ole kertaakaan myöhästynyt koulusta (vaikkakin toisinaan otamme matkalla pari juoksuaskelta, että ehdimme ajoissa pysäkille).
Matka pysäkille on sen verran vaarallinen suurten tietöiden vuoksi, että haluan saattaa koululaisen sinne. Pysäkillä S nousee bussiin ja iloisesti vilkutellen ja lentosuukotellen lähtee matkaan.

Isommat ovat vähitellen huomanneet, ettei vauva ole vienyt heiltä äidin rakkautta, että äidin sylissä on tilaa heillekin. Pikku s vielä toisinaan tirauttaa itkut, kun äiti ei ehdi olla heidän kanssaan niin paljon kuin ennen. Oikeasti meillä on nyt paljon enemmän yhteistä aikaa, kuin ollessani töissä. Mutta ymmärtäähän tuon tunteen. Kun ei enää olekaan se perheen pienin. Vaikka vielä pieni 5-vuotias onkin.

Itse huomaan nauttivani tästä vauva-ajasta eniten. Asiat menevät rauhallisesti omalla painollaan, turhista asioista ei murehdita.

Selma syntyi tasan viisi viikkoa sitten, tuntuu että siitä on jo ikuisuus.

selma

Hän on täällä!!
Aikaisin maanantaiaamuna, tasan viikko lasketun ajan yli, syntyi pikkuinen tyttö, Selma. 3450g ja 50cm.
Suloisista suloisin (niinkuin ne aina), olemme onnesta sekaisin :)

viisi yli

Tytöt lähtivät eilen viikonlopuksi mummilaan. Tänään nukuin pitkään, vetelehdin sängyssä kirjaa lukien. Listasin miehelle asioita, joita voitaisiin tänään tehdä: taululle ruuvit seinään, ripustaa verhot makuuhuoneeseen. Neljän aikaan havahduttiin siihen, että ulos pitäisi lähteä ennen pimeää. Ja käydä siinä samalla kaupassa. Ehtiihän nuo taulut ja verhot myöhemminkin.

Tehtiin reippaan verkkainen pitkä kävelylenkki. Niin reippaasti kuin tällä vatsalla on mahdollista. Uimarannalla pysähdyttiin istumaan ja ihailemaan tyyntä merta. Istuttiin ja nautittiin, kuunneltiin veden liplatusta.

Laiska ja hyvä päivä.

neljä päivää yli

Neljä päivää yli lasketun ajan.

En olisi uskonut, että raskauden tässä vaiheessa istun wc-pöntön päällä täishampoo päässäni odottaen aineen vaikuttavan.

Eilen päiväkodista soitettiin, että pikku s:llä on löydetty hiuksista täin munia. Viimeisen vuorokauden aikana en ole juurikaan edes muistanut olevani raskaana; on pyykätty, imuroitu, pakastettu pinnejä ja ponkkareita, kammattu täikammalla. Onneksi täitä ei löytynyt montaa ja vain toiselta tytöltä. Hartaasti toivon (kukapa ei, toivokaa tekin!), että selviämme yhdellä hoitokerralla, etteivät tule takaisin.

pari tuntia

Parin tunnin päästä alkaa vuorokausi, jonka kohdalle on kalenteriin merkitty "la". Lasketun ajan päivä on täällä. Blogilaskuriin tulee kai 0, ja sitten se rupeaa laskemaan päiviä yli.

Mummin tekemä nuttu odotta käyttäjäänsä, pesäksi pedattu peti nukkujaansa. Monen monta syliä odottaa hellittävää, monet kädet jo malttamattomina pientä silitettävää. Tarjolla suukkoja, haleja, helliä sanoja ja äärettömästi rakkautta (vaikka on niitä sinne mahaankin jo lähetetty).

Tule kun tuntuu siltä, me jaksamme kyllä odottaa.

6 ja 36

Täytän tänään 36. Tytöt puuhasivat, paketoivat ja askartelivat hyvissä ajoin jo viime viikolla suljettujen ovien takana supisten. Laskivat päiviä syntymäpäivääni, eivät olisi millään malttaneet odottaa. Kysyivät moneen kertaan enkö todellakaan haluaisi mitään vihjeitä.
Tänä aamuna olivat aikoneet herättää laulamalla, mutta jouduinkin herättämään unikeot itse. Lahjat kaivettiin kätköistään ja avasin ne aamupalapöydässä.
Toisessa paketissa oli helmistä itse tehty lisko, toisessa euron kolikko. Hymyilyttää vieläkin, lahjat kuvastavat antajiensa luonteita niin hyvin. Toinen tekee hartaasti keskittyneenä itse, toinen valitsee omistaan nopeasti jotain arvokasta. Parhaat lahjat, ehdottomasti.

Laskettuun aikaan on 6 päivää. S syntyi aikoinaan 16 päivää etuajassa, se on iskostunut merkkipaaluksi, josta lähdetään odottamaan. Voi olla, että odotus käy vielä pitkäksi :)
Mutta tulee kun tulee, meillä ollaan valmiita.

11 päivää

Mieli alkaa täyttyä odotuksesta. Eilen illalla selkää särki ja vatsaa vihloi, mietin jo josko yöllä lähdetään. Mutta ei, nukuin kuin tukki eikä tänään ole enää tuntunut missään.

Rauhallinen päivä. Pääasiassa olen istunut neulomus sylissä. Puikoilla on nuttu nyytille.

Olen ahminut syksyä. On ihanaa, että meille tulee syksyn lapsi, tämä vuodenaika on paras. Villavauva.

kaksi viikkoa

Viime viikolla iski parin yön mittainen ahdistus. Tietoisuus siitä, että vauva voi syntyä milloin vaan, ja samalla tunne, etten ihan vielä ole henkisesti valmis. Päänsärkyä, huonovointisuutta ja inhottavaa levottomuutta.

Viikonlopun aikana mieli rauhoittui. Tänään olen pariin otteeseen huomannut tuijottavani pyykkitelineellä kuivuvaa vauvanpyykkiä. Rauhallisena. Nyt on hyvä olla. Olen valmis, vaikka syntyisi ensi yönä.

Vaikka toisaalta, huomenna illalla olisi tarkoitus tavata työkavereita neulomusten merkeissä. Että jos vasta sitten sen jälkeen :)

värit

Vaatekaappia siivoillessa ajattelin "voi tylsyys miten ykstoikkosta!"

Mutta näissä väreissä viihdyn, minkäs sille voi!

herkkua

Haudutetaan kaalia ja porkkanaa. Lisätään riisiä ja jauhelihaa. Maustetaan valkopippurilla ja meiramilla, sekä runsaalla siirapilla. Laitetaan uuniin muhimaan, mielellään pidemmäksi kuin lyhyemmäksi ajaksi. Tuoksu saa veden kielelle. Paljon puolukkahilloa päälle.
Kaalilaatikko on ihan parasta!

Lapset luulivat, että teen piparkakkutaikinaa, kun näkivät siirappipurkin pöydällä:)

*

Tänä aamuna vedin tukisukat jalkaan ja puin Kerttu-mummin vanhan kukallisen kotitakin päälleni. Pitkä sateenvarjo toimi nojaus- ja kävelykeppinä, kun välillä hengästytti ja supisti niin paljon. Bussissa sain ystävällisiä hymyjä kilteiltä mummoilta.

Päivät hupenevat, laskettuun aikaan ei ole enää kovin montaa päivää. Eilen päivällä juttelin hyvän ystäväni kanssa puhelimessa, soitti supistustensa välissä. Illalla tuli ilouutinen pienen pojan syntymästä.

Eilen sain itsekin ilouutisia neuvolassa, hemoglobiini on kivunnut yli sataan, pääsemme sittenkin Haikaranpesään!

kumma vimma

Joissain blogeissa esiteltiin keväällä kirjahyllyjä ja niiden sisältöjä. Minä voin esitellä nyt palasen lattialle kasatuista kirjapinoista.

Sanotaan, että raskaana oleviin naisiin iskee pesänrakennusvietti. Kummallista, kun vatsa on iso ja taipuminen hankalaa, ja jo pelkkä paikallaan seisominen hengästyttää, pitää ruveta kauhealla vimmalla järjestelemään ja myymään huonekaluja ja suunnittelemaan uutta sisustusta.

Minä laitoin kirjahyllyt myyntiin (ja menivätkin heti kaupaksi). Ei kannata säikähtää, en aio luopua kirjoista, mielessä on vaan paljon parempi, kauniimpi, sopivampi, ilmavampi ja mitäkaikkea hylly-systeemi. Tänään soittelin ja kyselin hintoja haluamastani systeemistä ja pikaisen laskutoimituksen jälkeen totesin iloiten, että vanhoista saaduilla rahoilla saan hankittua uuden. Kuin vaihtokauppa!

Pinottuani kirjat ja cd:t olohuoneen seinustalle odottamaan uuden hyllyn saapumista päätin lähteä siivoamaan varastoa. Siihen oli syynsäkin, pinnasänky ja vaunut oli pakattu varaston takanurkkaan. Samalla kävin tavaroita läpi ja sain aikaan ison kasan kierrätyskeskukseen ja kirpputorille meneviä. Tavarasta luopuminen aiheuttaa huumaavan puhdistavan tunteen!

Huomenna, kun olemme vieneet S:n kouluun, lähdemme pikku s:n kanssa bussimatkalle Espooseen (jostain syystä lastemme mielestä Espoo on joku kaukainen, eksoottinen paikka, yhdessä vaiheessa väittivät kivenkovaan, että sinne pitää mennä lentokoneela. Ja me asumme kuitenkin Helsingissä..). Espoosta löytyi lankakauppa, jossa oli juuri se yksi tarvitsemani kerä yhtä tiettyä lankaa jäljellä.

koulupäivä

Aamulla heräsin herätyskellon soittoon. Kun avasin silmäni, näin kuinka ruskea lehti leijaili ikkunan takana. Mies oli aamuyöstä laittanut parvekkeen oven kiinni. Hetken aikaa mietin, onko syksy tullut yön aikana. Kun on ensimmäinen koulupäiväkin.



Reippain mielin, reppu selkään ja koulutielle. Oli kuulemma ainakin tuhat perhosta vatsassa. Aiemmin koulunaloitus ei ollut tuntunut oikeastaan miltään, mutta nyt kuulemma tuntui.


Koulun pihalla halit ja pusut. Pikkusisko tirautti pienet itkut, kun jäi nyt ihan yksin (kolmeksi tunniksi äidin ja isän kanssa). Kyynel tuli äidinkin silmäkulmaan. Sinne se meni, hymyssä suin, perhosia vatsassa. Sujahti koulumaailmaan, esikoiseni.

Koulun kellon pärähdettyä kello 12 pihalle kirmasi iloinen keltalakkinen joukko. Repussa oli reissuvihko, tehtäväkirja ja Aapinen. Kotimatkalla tyttö harmitteli, kun seuraavaan aamuun olisi vielä niin pitkä aika. Vaikka pitäähän sitä aikaa siinä välissä olla, että ehtii tehdä ihanat läksyt!

skanssen

Pieni matka Tukholmaan. Skanssen oli koko perheen mieleen.
Kauniita vanhoja rakennuksia, historia tehty eläväksi.
Eläimiä, tietenkin.
Ja purnukoittain karamelleja.

Sopivasti aurinkoa, pilviä ja jäätelöä. Siinäpä ainekset hyvään lomapäivään!

lomasta lomaan

Eilen oli viimeinen kesälomapäivä. Tänään alkoi äitiysloma. Siirtymä sujui mukavasti ilman mitään stressiä.

Että hei vaan, me lomaillaan!

vauva-asioita

Toisinaan tuntuu, että blogin sivupalkissa oleva laskuri tikittää liian nopeasti. Että päivät laskettuun aikaan hupenevat liian kovalla vauhdilla.

Enimmäkseen tuntuu kuitenkin siltä, ettei ole kiire mihinkään, kaiken ehtii saada valmiiksi hötkyämättäkin. Onhan noita päiviä vielä paljon.

Toissapäivänä kaivoin vaipat esille ja tein inventaarion. Pikku s:n vaippa-ajan jälkeen myin pois vaippakuoret, niitä täytyy vielä hankkia, mutta imut jätin säästöön. Ajattelin silloin, että ovat monesti pestyinä, hyvän imukyvyn saavuttaneina, lähes kultaakin kalliimpia, jos niille joskus vielä on tarvetta. Ja nyt on. On bambua, hamppua, flanellia ja jokunen frotee.
Kolme pientä taskuvaippaa ostin käytettynä. Ainakin isommalla vaipatettavalla ne toimivat aikoinaan hyvin. Pikkuisia flanellivaippoja ostin kirpputorilta hintaan 1e/kpl.
Hahtuvalangat ovat vielä paketeissaan, helteet eivät ole oikein motivoineet tarttumaan villaan. Kyllähän tässä vielä ehtii..

Tänään ostin kangasta rattaiden istuinosan uusimiseen, kuivaliinakangasta vaippoihin ja kankaan pinnasängyn verhoihin.

Vauvan vaatteita olen käynyt läpi jo aiemmin. Mitään uutta ei tarvitse ensialkuun ostaa, perus-vaatevarasto on säästössä. Muutama pieni vaate on tosin tarttunut kirpputorilta ja aletangosta mukaan.

Hoitopöydän lipasto on toistaiseksi vielä pikku s:n käytössä, mutta kunhan mummi ja pappa tuovat mökiltä toisen kaapin aarteilleen, laitan lipaston kuntoon ja vaatteet ja vaipat paikoilleen.

Ensi viikolla aion siivota varastoa ja kaivaa sieltä samalla esiin pinnasängyn ja rattaat.

Kaikki on siis hyvällä mallilla. Raskausviikkoja on 32+4. Hemoglobiini on 94, se täytyisi saada nousuun.
Vauva on vauhdikas liikkeissään ja nousee ihan pintaan kun vatsaa silittelee. Tulee ihan käteen kiinni ja nauttii paijauksesta.

Tänään ajattelin, miten hyvä on olla.

porvoo

Tytöt lähtivät eilen mummin ja papan kanssa mökille, mies on vielä töissä. Tänään läksin aamupäivällä bussilla Porvooseen. Yksin. Oma-loma. Kiertelin, katselin ja kahvittelin. Ihan rauhassa, omassa tahdissa. Nautin.

Kahvila Helmessä en tällä kertaa juonut kahviani, koska siellä oli niin kuuma ja täyttä. Mutta kävin siellä vessassa. Kauniin peilin kautta kuvasin vatsaani. Enkä pitänyt sen kummempaa kiirettä, vaikka kuulin että oven takana oli jono.

Ystävän postilaatikkoon kolahtaa huomenna kortti.

juhannuksena

Eilen tein raparperipiirakkaa, tänään sitruuna-marenki torttua. Huomiseksi toivovat mustikkapiirakkaa. Lasten mielestä piirakoissa parasta on pohja.

Eilen käytiin keräämässä kukkia. Niin maljakkoon kuin tyynyjenkin alle. Vanha suosikkipaikkamme niittykukkien keräämiseen oli jäänyt jyrän alle. Puut kaadettu ja niitty tasoitettu ja lyhyeksi kynitty. Harmitti, mietimme aletaanko siihenkin rakentaa.

Viimeeksi ruokakaupassa käydessä silmiin osui kassajonossa seistessä Apu-lehden kansi. Kuninkaallisista häistä oli kansi täynnä juttua ja lisäksi teksti "mukana paperinuket". Mieleen tulivat lapsuuden missit, iskelmätähdet ja kuninkaalliset. Kotona pettymys oli suuri, kun avasin (kelmuun pakatun) lehden ja käänsin paperinukkesivulle. Nuket oli todella huonosti piirretty. Vähän sinnepäin hutaisten, selkeästikin paljon vaivaa näkemättä. Mutta ainakin tytöt saivat hyvät kikatus-naurut, kun Daniel oli kuvassa pelkissä kalsareissa.

Ja olihan siinä lehden mukana jotain minullekin, kaupanpäällisenä tuli ristikko-lehti. En ole aikoihin tehnyt ristikoita, mutta jäin jo koukkuun :)

Kaksi työpäivää jäljellä, sitten alkaa loma.

hiljaisia ajatuksia

Kotona ihana hiljaisuus. Tytöt nukkuvat, mies jäi päiväriennoltamme iltariennolle. Nautin niin paljon, kun saan olla omissa ajatuksissani tässä hiljaisuudessa. Näitä hetkiä ei niin usein ole.

Iltateetä hunajan kera. Paahdettua leipää, olisin halunnut voidella sen oliiviöljyllä, mutta pullossa oli jäljellä vain pari pisaraa. Tomaatteja syön monta päivässä, haukkaan kuin omenaa. Timjamin siemenet eivät suostuneet itämään ruukussa, on kai mentavä ostamaan valmis taimi. Basilika sentään kasvaa, tilli suorastaan villisti.

Raskausviikkoja on tänään tasan 24+5. Päiviä laskettuun aikaan noin 100. Oikea jalka rasittuu ja turpoaa helposti ja sitä vaivaavat suonikohjut. Muuten on hyvä. Askel on huomattavsti hidastunut ja olo rauhallinen.

S teki minulle tänään käsikorun. Helmet kimaltelevat kauniisti auringossa. Samoin kimaltelivat paljetit kahden ihanan pakistanilaistytön mekoissa perjantaina, kun he iloissaan juoksivat mäkeä alas käsi kädessä viimeisen koulupäivän kunniaksi.

Jos olen hereillä vielä silloin, kun tulee pimeää, lähden anastamaan jostain sireenipensaan oksan.

kesätapahtumia

Kaupunki on täynnä kaikenlaisia ilmaisia kesätapahtumia, pullollaan kivaa tekemistä. Ja niin harvoin niissä tulee kuitenkaan käytyä. Tänä kesänä olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja päättänyt nauttia siitä, mitä meille tarjotaan.

Pari viikkoa sitten kävimme kierrätystapahtumassa, aurinko helli ja tunnelma oli mutkattoman mukavaa. Tänään uhmattiin pikku s:n kanssa sadetta täällä. Kierreltiin ja katseltiin ja nautittiin rennosta fiiliksestä ja ihanasta miljööstä, kunnes vilu pakotti lähtemään kotiin (myöhemmin aurinko pääsi hellimään tätäkin tapahtumaa). Ensi lauantaina lähdemme koko perheen voimin kuuntelemaan musiikkia, kiva kun tällaisia tapahtumia järjestetään myös päihteettömästi!

On hienoa huomata, että talkootoiminta kukoistaa ja ihmiset ovat innokkaita tekemään töitä ilmaiseksi tällaisen yhteisen kivan vuoksi. Hymyssä suin ja iloisin mielin. Yhteisöllisyys ei olekaan aikamme ihmisiltä täysin hukassa, vaikka välillä siltä tuntuukin.

lakitettu, kukitettu

S sai tänään lakin, kukan ja todistuksen, esikouluvuoden päätökseen. Iloisin mielin, hymyssä suin. Olen kevään aikana huomannut hänen kasvaneen paljon, muuttuneen pienestä lapsesta isommaksi. Tuntee itsensä välillä jo "jotenkin koululaisen tuntuiseksi". Tuntuu minustakin joskus siltä.

Olen niin ylpeä siitä, mikä hänestä on kasvanut. Oma pikkuiseni, esikoiseni.

vili

En ole koskaan ollut mikään koira-ihminen. En koskaan oikeastaan ole pitänyt niistä, pikemminkin hiukan pelännyt. Ja saanut vastakaikuna murinaa ja hampaiden väläyttelyä. Enkä vieläkään haluaisi itselleni koiraa.

Mutta hän on hurmannut minut täysin, ottanut oman paikkansa sydämestäni. Vanhempieni koira, ikää 8kk. En oikeasti koskaan olisi luullut käyvän näin!

tänään olen...

- käynyt uimassa
- pessyt keittiön ikkunan
- vaihtanut yhteen kukkaan mullan, multa ei riittänyt muuhun
- ommellut keittiöön uuden verhon ja miettinyt, että se näyttäisi paremmalta, jos keittiön seinät olisivat vaaleansiniset (en kuitenkaan tarttunut pensseliin)
- todennut, että kasvi, jota olen turhaan yrittänyt tukea kasvamaan ylöspäin, onkin ehkä parempi nostaa korkealle ja antaa sen kasvaa alaspäin
-ihmetellyt sitä, miten pikku-s on talven aikana kasvanut isommaksi, että voin jättää tytöt kahdestaan pihalle leikkimään ja lähteä sisälle suunnittelemaan parvekkeen kevätsiivousta
- iloinnut siitä, että parin päivän sairastelun ja syömättömyyden jälkeen olemattomaksi kutistunut vatsa on pyöristynyt takaisin entiselleen
- huomannut pitkän tauon jälkeen nauttivani ruuanlaitosta
- miettinyt miten muuten avokadoa voisi syödä, kuin salaatissa
- ihastellut saintpauliaan puhjennutta kukkaa

tikusta asiaa

Teen tikusta asiaa, että saan tänne blogiini jotain ryhtiä. Pääsiäinen on edennyt hyvin syöden ja kotielosta nautiskellen. Lapset leikkivät prinsessoiksi pukeutuneina kirpputoria.

Pyörittelin lankakorin lankoja käsissäni, mutten oikein tiennyt mihin ryhtyä. Sormet syyhyisivät neulomaan, mutten vielä oikein osannut päättää mitä. Viime viikolla tein pikkuruiset sukat ystävän pienelle. Nyt tekisi mieli ryhtyä tekemään pientä nuttua. Hankintalistalla on myös hahtuvalankaa vaippahousuihin.

Tikusta saatiin paljonkin asiaa, kun tein tammikuun lopulla raskaustestin. Kaksi punaista viivaa tikussa aiheuttivat aluksi lievää hämmennystä. Loppujenlopuksi yllätys oli kuitenkin äärettömän iloinen. Onnellisena odotamme pientä tuhisijaa. Syksyksi suunniteltu vuorotteluvapaa vaihtuu siis hiukan pidemmäksi vapaaksi pikkuisen myötä. Mikä sinänsä ei ole ollenkaan huono asia.

Kuva ei liity tekstiin mitenkään, kuten huomaatte, onpahan vain kevätmielinen iloisen värinen kasautuma keittiön pöydällä :)

laukku ja sen sisältö

En jaksa enää maata sängyn pohjalla migreenitoipilaana, niinpä lähden mukaan leikkiin. Hartiavaivaisena koetan hillitä tavaramäärää laukussani, ainoa kohtuullisen varma tapa on käyttää pientä laukkua (tosin olen haka pakkaamaan tavaroita tiiviisti..).
Käsveskastani löytyy seuraavaa:

-lompakko
-avaimet
-kalenteri
-kynä
-bussilippu
-pari muistitikkua (ikuisesti toisiinsa sotkeutuneena), jotka sisältävät milloin mitäkin tarpeellista. Rakastan muistitikkuja, niin pieniä ja käteviä, eikä tartte kuljetella papereita mukana!
-huulirasva
-lahjakortti, jonka sain jouluna, tuhlailen pikkuhiljaa.
-huomasin juuri, että puhelin puuttuu kuvasta, se taitaa tällä hetkellä löytyä sängystä. Mutta se kuuluu laukun vaki-sisältöön.

Mantra, jota toistan kotoa lähtiessä on: "avaimet, lompakko, puhelin, bussilippu". Niillä pärjää jo pitkälle.