Aiheena oli "lämmitin", ja teemana "kerros kerrokselta neuletta". Neuloin neulekoneella suuren kappaleen, vanutin sen pesukoneessa. Leikkasin kappaleet kaavojen mukaan ja ompelin ne ompelukoneella liiviksi. Kirjoin villalankojen jämillä ketjusilmukoita reunaan. Painoin kissa-kuvion kirjonnan pohjaksi. Nappi on päällystetty samalla neuloksella.
Tämä on siis opintojeni niin sanottu lopputyö. Liivin ohella työstin 3+1 portfolion. Tuo matemaattinen lauseke tarkoittaa sitä, että portfolioon oli sisällytettävä kolme eri prosessia kahden ja puolen vuoden opintojen ajalta (3) sekä (+) koneneulonnan työprosessi (1).
Lopputyö näyttää nyt kauhean yksinkertaiselta. Mutta toisaalta, syksyn aikana on liivin ohessa täytynyt kahlata koneneulonnan kurssi kaikkine harjoitustöineen läpi (ja voin kertoa, että en erityisemmin innostunut kyseisestä tekniikasta), sekä työstää portfolio.
Ei tuon ajan ja työmäärän puitteissa paljon suureellisempaa olisi voinut suunnitellakaan.
Ehkä liivi alkaa ajan myötä näyttää taas paremmalta. Nyt siihen täytyy sada etäisyyttä. Ja voihan sen kirjailla myöhemmin vaikka täyteen, jos siltä tuntuu..
Nyt on takki tyhjä, huomaan vähän kerrallaan saavani energiaa takaisin. Polttelen kynttilöitä ja laitan kotia pikkuhiljaa järjestykseen kuukauden takaisen lattiaremontin jäljiltä (sekin vielä). Eivätköhän nämä säätiedotusten lupaamat pakkaskelit saa mielen virkistymään kohti joulua.
Ps. Vaikken koneneulonnasta niin järjin innostunutkaan, sain valtavasti intoa ja ideoita vanhojen villavaatteiden vanuttamiseen ja niiden työstämiseen. Että ei kurssi ihan harakoille kuitenkaan mennyt!
