kotikissa

Aiheena oli "lämmitin", ja teemana "kerros kerrokselta neuletta". Neuloin neulekoneella suuren kappaleen, vanutin sen pesukoneessa. Leikkasin kappaleet kaavojen mukaan ja ompelin ne ompelukoneella liiviksi. Kirjoin villalankojen jämillä ketjusilmukoita reunaan. Painoin kissa-kuvion kirjonnan pohjaksi. Nappi on päällystetty samalla neuloksella.

Tämä on siis opintojeni niin sanottu lopputyö. Liivin ohella työstin 3+1 portfolion. Tuo matemaattinen lauseke tarkoittaa sitä, että portfolioon oli sisällytettävä kolme eri prosessia kahden ja puolen vuoden opintojen ajalta (3) sekä (+) koneneulonnan työprosessi (1).

Lopputyö näyttää nyt kauhean yksinkertaiselta. Mutta toisaalta, syksyn aikana on liivin ohessa täytynyt kahlata koneneulonnan kurssi kaikkine harjoitustöineen läpi (ja voin kertoa, että en erityisemmin innostunut kyseisestä tekniikasta), sekä työstää portfolio.

Eräs kertoi leikkineensä tällaisella pienenä hammaslääkäriä. En yhtään ihmettele miksi.

Ei tuon ajan ja työmäärän puitteissa paljon suureellisempaa olisi voinut suunnitellakaan.
Ehkä liivi alkaa ajan myötä näyttää taas paremmalta. Nyt siihen täytyy sada etäisyyttä. Ja voihan sen kirjailla myöhemmin vaikka täyteen, jos siltä tuntuu..

Nyt on takki tyhjä, huomaan vähän kerrallaan saavani energiaa takaisin. Polttelen kynttilöitä ja laitan kotia pikkuhiljaa järjestykseen kuukauden takaisen lattiaremontin jäljiltä (sekin vielä). Eivätköhän nämä säätiedotusten lupaamat pakkaskelit saa mielen virkistymään kohti joulua.

Ps. Vaikken koneneulonnasta niin järjin innostunutkaan, sain valtavasti intoa ja ideoita vanhojen villavaatteiden vanuttamiseen ja niiden työstämiseen. Että ei kurssi ihan harakoille kuitenkaan mennyt!

villaa

Neulotaan, vanutetaan, leikataan, ommellaan, sovitetaan, korjataan, sovitetaan korjataan. Otetaan harmaankirjavat langanjämät esille ja kirjaillaan. Painoväriä vielä vähän pintaan. Ja hiukan lisää kirjailua. Näillä eväillä syntyy lopputyöni opinnoista. Portfoliotakaan ei toki voi unohtaa. Vaikka kohta tosin jo voi. Vielä viimeinen silaus ja sitten kaikki työt ovat valmiita palautettavaksi. Huomenna.

tänään (ja viime aikoina)

nukkekotielämää

Tyttäreni kaatoivat kaikessa viisaudessaan nukkekotinsa selälleen. Sisustivat sen uuden mallin mukaan ja totesivat että näin on paljon parempi. S:n mielestä etenkin portaikkohuoneen katto on erityisen kaunis, "valoisa". Näin päin se heidän mielestään on huomattavasti parempi. Hyvä että keksivät kääntää, minä en olisi keksinyt.
(kuva on siis otettu lintuperspektiivistä)

Että terveisiä vaan niille, jotka sanovat, että valmiiksi pureksitut lelut tappavat luovuuden. Näin ei käynyt ainakaan tällä kertaa.

metsän värit

helppo tie taivaaseen

m e n u

uudet perunat
sipulinen kerma-kanttarellikastike
kurkku-tomaatti-salaatti
*
rukiinen mustikkapiirakka
vaniljakastike
kahvi

Tähän aikaan vuodesta minut on helppo viekoitella kulinaristiseen taivaaseen. Yksinkertaiset perus raaka-aineet riittävät. Ja parasta on, jos ainekset saa suoraan metsästä.

väsähtäneet

viimeinen

Tänään vietiin viimeistä, loma on loppu. Vietimme päivän kaksin pikku s:n kanssa. Isompi on mummin ja papan kanssa mökillä, mies töissä.

Nukuimme pitkään. Verkkainen aamupala, sitten kirppiskierros, ja sen jälkeen rannalle. Lapsi leikki, minä loikoilin viltillä. Haikeana kaadoin päiväkahvin termarista; pian ollaan taas työpaikan kahvipannun ääressä.


Eihän siinä mikään auta, pakko on arkeen palata.
Toivon, että motivaatio huomisen aikana edes hiukan nousee.
Tulen kaipaamaan näitä lokoisia päiviä.
En ole sellainen ihminen, joka sanoo, että tuntuikin jo siltä että olisi kiva palata töihin.

Vatsanpohjassa kaihertaa, kurkkua kuristaa. Kesäloma on mennyt. Ohi. Poissa. Huomenna takaisin töihin.

Ei huvittaisi millään.

tallinnassa

Lomapäivä ystävän kanssa. Tuliaisina puikkoja, lankaa, nappeja, nauhaa. Helmiä uusiin samis-koruihin.

mökillä

Äidin ja isän mökillä on ihanaa. Päivät kuluvat verkkaisesti. Voi olla tekemättä mitään, tai sitten tehdä kaikenlaista. Juuri niinkuin itsestä tuntuu. Jos haluaa istua rantakivellä veteen tuijotellen, saa niin tehdä ihan rauhassa. Tai jos innostus iskee, puita riittää pilkottavaksi. Miten parhaimmalta tuntuu.


Veneilystä minä pidän. Sellaisesta verkkaisesta järviveneilystä (merellä en ole koskaan veneillytkään). Mökillä on jo pitkään ollut kaksi venettä. Toinen, uudempi, on kevyesti soudettava puuvene, ihanasti tervalta tuosuva. Mutta sitten on moottorivene. Vene joka oli hieno ja uusi ennen kuin olin edes syntynyt. Se on likimain 40 vuotta vanha, ja herättää paljon ihania lapsuuskesien muistoja. Silloin tehtiin pitkiä kala-retkiä. Otettiin eväät mukaan. Päiväunet nukuttiin veneen pohjalla.

Muistan, kuinka veljeni teki kerran huikean rohkean teon ja hyppäsi veneestä liivit päällä järveen, keskellä syvintä järven selkää. Muistan kuinka hän virnuili kelluessan pelastusliivien varassa. Ihailin, itse en olisi uskaltanut.

Lempipuuhani oli maata veneen pohjalla katselemassa pilviä. Tai sitten luin. Makasin siellä pyyhkeiden päällä ja luin kaikki Peppi -kirjat.


Mökillä kuuluu pelata korttia. Maijaa ja Kasinoa. Ja tietysti Pasianssia. Muistan monet pimeät syksyillat, kun lätkittiin Kasinoa kynttilän valossa. Marjapussiin minua ei otettu mukaan, kukaan ei halunnut parikseen, koska en osannut kunnolla sääntöjä (kerran ottivat säälistä, peli kesti myöhään yöhön, minä väsähdin muut nauroivat kun en tajunnut sääntöjä, suutuin ja kortit lensivät nurkkaan). Tänä kesänä S on oppinut pelaamaan Maijaa.


Illalla saunan jälkeen on ihana pujahtaa pehmeiksi pestyihin lakanoihin. Jotka nekin osaavat kertoa monta tarinaa lapsuuden kesistä.

naantalissa

Naantalissa merta, muumeja ja mukavia ihmisiä. Mihinkään ei ole kiire.

kotieläintilalla

Tänään kotieläintilalla Porvoon kupeessa. Mukavaa.

l o m a !

Nyt se vihdoin alkoi! Oi tätä autuutta ja aikatauluttomuutta! Oi! Oi! Oi! Ja vielä muutama huutomerkki päälle!!! Tätä on odotettu!

Tänään olen hurisuttanut ompelukonetta antaumuksella. Tein tyttöjen ystävälle tilkuista hameen syntymäpäivälahjaksi. Leikkasin kankaat S:n mekkoon ja jatkoin oman hameen ompelua.

juhannustunnelmia

Kiireettömyyttä, yhdessäoloa. Hyvää ruokaa. Pieniä paketteja ja nimipäiväkahveja. Sen seitsemän sortin kukkia.

Hyvä juhannus, vaikkakin käsittämättömän kylmä.

koira-hame

Ompelu-inspiraatiota sai hiukan odotella, vaikka kangaspino houkuttelikin kovasti viikonloppuna.

Koira-hame valmistui tänään. Olen siihen tosi tyytyväinen. Se istuu hyvin ja näyttää kivalta.

uskontokasvatuksesta

Lastemme uskontokasvatuksessa taitaa olla joitain aukkoja. Kun pikku s:ltä kysyttiin tietääkö hän mikä Ganesha on (hän sai uuden kukkaron, jossa oli norsun kuva, johon hihkaisi "ai, se on Ganeshi!"), hän vastasi tuhahtaen: "No tiedän, se on Jeesuksen norsu."

***

Kolme kangasta odottaa ompelijaansa. Hameita pitää tuleman. Vihreästä piti tulla keittiöön verho, mutta on alkanut näyttää houkuttelevasti joltain ihan muulta. Koira -fani saa löytölaaripalasta unelmiensa hameen.

***

Ompelun kannalta viikonloppu näyttää hyvältä. Kalenteri on nimittäin aivan tyhjä. Viimeinkin!

5 x synttärisankari

Viikonlopun aikana saamme juhlistaa peräti viittä synttärisankaria. Onneksi lahjoja on tullut kerättyä ja suunniteltua jo pitkin kevättä. Almalle ompelukori ja pahvisia ompelukuvia. Valtterille hieno "Johnny Joe's" värityskirja ja hyvät kynät, Emil saa t-paidan talokuvalla sekä kangasliidut omatoimiseen värittämiseen. Ainolle hyvä lastenlevy ja Roosalle kiva ompelukirja.

Tänään paketteja annettiin kaksi, huomiseksi jää vielä kolme. Onneksi juhlia ei sentään ole viisin kappalein!


Tänään on ollut aika mukava päivä. Lapset olivat ystäviensä synttäreillä, päätin jättää heidät sinne keskenään ja lähteä nauttimaan laatuajasta itseni kesken. Kävin vähän kaupoissa katselemassa kesähepeneitä, sovitinkin paria vaatetta, mutta totesin pian ettei mitään kivaa löydy, eikä oikeastaan tarvitsekaan. Hyvä tunne. Shoppailun sijaan menin kahvila Pokkariin nauttimaan lounaaksi kahvia ja vuohenjuustopatongin. Olin kahvilan ainoa asiakas. Ihanan hiljaista, ulkona harmaata ja märkää. Hyvä fiilis. Kahvilasta kirjaston kautta tyttöjä hakemaan ja kotiin.

Kotona tehtiin synttärikortteja, silitin pyykkejä, painoin talokasseja ja koukutuin mandalan värittämiseen. Kuunneltiin tätä, tätä ja tätä. Tehtiin ruokaa ja syötiin ihan rauhassa ilman mitään hoppua. Hyvä ja rento lauantai.



Ps. "Kissa kadonnut. Vaalea. Löytäjälle luvassa palkkio. Jos löydät kissan, soita numeroon 22."
Näin lukee näissä kaunokrjoituksella kirjoitetuissa lapuissa, joita on teipattu ympäri kotiamme. Jopa huuliharppuun, jonka soitolla etsinnöistä ilmoitetaan.