vili

En ole koskaan ollut mikään koira-ihminen. En koskaan oikeastaan ole pitänyt niistä, pikemminkin hiukan pelännyt. Ja saanut vastakaikuna murinaa ja hampaiden väläyttelyä. Enkä vieläkään haluaisi itselleni koiraa.

Mutta hän on hurmannut minut täysin, ottanut oman paikkansa sydämestäni. Vanhempieni koira, ikää 8kk. En oikeasti koskaan olisi luullut käyvän näin!

tänään olen...

- käynyt uimassa
- pessyt keittiön ikkunan
- vaihtanut yhteen kukkaan mullan, multa ei riittänyt muuhun
- ommellut keittiöön uuden verhon ja miettinyt, että se näyttäisi paremmalta, jos keittiön seinät olisivat vaaleansiniset (en kuitenkaan tarttunut pensseliin)
- todennut, että kasvi, jota olen turhaan yrittänyt tukea kasvamaan ylöspäin, onkin ehkä parempi nostaa korkealle ja antaa sen kasvaa alaspäin
-ihmetellyt sitä, miten pikku-s on talven aikana kasvanut isommaksi, että voin jättää tytöt kahdestaan pihalle leikkimään ja lähteä sisälle suunnittelemaan parvekkeen kevätsiivousta
- iloinnut siitä, että parin päivän sairastelun ja syömättömyyden jälkeen olemattomaksi kutistunut vatsa on pyöristynyt takaisin entiselleen
- huomannut pitkän tauon jälkeen nauttivani ruuanlaitosta
- miettinyt miten muuten avokadoa voisi syödä, kuin salaatissa
- ihastellut saintpauliaan puhjennutta kukkaa

tikusta asiaa

Teen tikusta asiaa, että saan tänne blogiini jotain ryhtiä. Pääsiäinen on edennyt hyvin syöden ja kotielosta nautiskellen. Lapset leikkivät prinsessoiksi pukeutuneina kirpputoria.

Pyörittelin lankakorin lankoja käsissäni, mutten oikein tiennyt mihin ryhtyä. Sormet syyhyisivät neulomaan, mutten vielä oikein osannut päättää mitä. Viime viikolla tein pikkuruiset sukat ystävän pienelle. Nyt tekisi mieli ryhtyä tekemään pientä nuttua. Hankintalistalla on myös hahtuvalankaa vaippahousuihin.

Tikusta saatiin paljonkin asiaa, kun tein tammikuun lopulla raskaustestin. Kaksi punaista viivaa tikussa aiheuttivat aluksi lievää hämmennystä. Loppujenlopuksi yllätys oli kuitenkin äärettömän iloinen. Onnellisena odotamme pientä tuhisijaa. Syksyksi suunniteltu vuorotteluvapaa vaihtuu siis hiukan pidemmäksi vapaaksi pikkuisen myötä. Mikä sinänsä ei ole ollenkaan huono asia.

Kuva ei liity tekstiin mitenkään, kuten huomaatte, onpahan vain kevätmielinen iloisen värinen kasautuma keittiön pöydällä :)