käsilaukku

Pikku s oli kutonut pienen maton päiväkodissa.

Minä (keittiöstä): "Ai miten ihanan maton sä oot kutonu!"

Pikku s (olohuoneesta): "Ei se oo matto, vaan käsilaukku. Siinä on kahva. Mut ei sinne voi laittaa mitään, ei siellä pysy mikään."

S (iso-sisarillisen lempeästi): "Oikeesti se on matto. Siihen jäi vaan semmonen lenkki. Mut voi sitä leikkiä, et se on käsilaukku."

Toivoin saavani laukun itselleni, jotta voisin ripustaa sen johonkin roikkumaan, inspiraatiota ja iloa antamaan. Mutta en saanut. Pikku s kantoi laukkua koko illan kädessään.
Ja voi sitä riemua, kun ehdotin, että ommeltaisiin laukkuun toinenkin puoli, ja pohjasta kiinni, niin että sinne voisi laittaa jotain.

kaksi prinsessaa ja niiden valtakunnat

Aikataulussa pysyttiin ja yllätys onnistui täydellisesti.

Vielä puuttuu tauluja ja parit hyllyt seiniltä. Yhteisestä huoneesta omiin. Uni tuli illalla hyvin, vaikkei toisen tuhina kuulunutkaan. On jo opittu sanomaan: "mä meen nyt omaan huoneeseen, ja haluan olla rauhassa" *ovi kiinni*.