13.12.2009

kotikissa


Aiheena oli "lämmitin", ja teemana "kerros kerrokselta neuletta". Neuloin neulekoneella suuren kappaleen, vanutin sen pesukoneessa. Leikkasin kappaleet kaavojen mukaan ja ompelin ne ompelukoneella liiviksi. Kirjoin villalankojen jämillä ketjusilmukoita reunaan. Painoin kissa-kuvion kirjonnan pohjaksi. Nappi on päällystetty samalla neuloksella.

Tämä on siis opintojeni niin sanottu lopputyö. Liivin ohella työstin 3+1 portfolion. Tuo matemaattinen lauseke tarkoittaa sitä, että portfolioon oli sisällytettävä kolme eri prosessia kahden ja puolen vuoden opintojen ajalta (3) sekä (+) koneneulonnan työprosessi (1).

Lopputyö näyttää nyt kauhean yksinkertaiselta. Mutta toisaalta, syksyn aikana on liivin ohessa täytynyt kahlata koneneulonnan kurssi kaikkine harjoitustöineen läpi (ja voin kertoa, että en erityisemmin innostunut kyseisestä tekniikasta), sekä työstää portfolio.


Eräs kertoi leikkineensä tällaisella pienenä hammaslääkäriä. En yhtään ihmettele miksi.


Ei tuon ajan ja työmäärän puitteissa paljon suureellisempaa olisi voinut suunnitellakaan.
Ehkä liivi alkaa ajan myötä näyttää taas paremmalta. Nyt siihen täytyy sada etäisyyttä. Ja voihan sen kirjailla myöhemmin vaikka täyteen, jos siltä tuntuu..

Nyt on takki tyhjä, huomaan vähän kerrallaan saavani energiaa takaisin. Polttelen kynttilöitä ja laitan kotia pikkuhiljaa järjestykseen kuukauden takaisen lattiaremontin jäljiltä (sekin vielä). Eivätköhän nämä säätiedotusten lupaamat pakkaskelit saa mielen virkistymään kohti joulua.

Ps. Vaikken koneneulonnasta niin järjin innostunutkaan, sain valtavasti intoa ja ideoita vanhojen villavaatteiden vanuttamiseen ja niiden työstämiseen. Että ei kurssi ihan harakoille kuitenkaan mennyt!

2 kommenttia:

Hilja kirjoitti...

Ihana liivi, tykkään tosi paljon, ja toi kissa on niin kiva!

(Mun lopputyössä oli muuten myös huovutusta, harmaata villaa ja kirjontaa mut aika erilailla.)

Mä sain joskus rippilahjaksi neulekoneen, sellasen vanhan käytetyn, varmaan 70-luvun järkyttävän painavan vehkeen. Kyllä mä sillä aika monta villapaitaa tein. Nyt se on ollu vintillä (aika monellakin vintillä kun oon kerinnyt jo aika monta kertaa muuttaa sen aikana) jo vuosia.
Aina välillä mietin et pitäisköhän sitä koittaa pitkästä aikaa. Mut sinne se on jääny. Ja siinä on ihan käytännön ongelmiakin kun se on niin raskas että se vaatis tosi tukevan pöydän ja tilaa sen käyttö vaatis myös.

jonna kirjoitti...

Kiitos:)

Kyllähän neulekoneella sais kaikenlaista aikaan, mut tarvis kyllä oikeanlaisen tilan = työhuoneen. Ja aikaa ja mielenkiinnon opetella sen käyttöä. Suoria kappaleita varten sitä ei oikein kannata hankkia (varsinkin kun naapurilla on kone, jota voin siihen tarkoitukseen käydä tarvittaessa lainaamassa).