Eilen juhlittiin S:n nimipäivää. En ollut koskaan suunnitellut, että nimeäisin lapseni samalla kirjaimella alkaviksi, oikeastaan päinvastoin. Itse olen J-sisarussarjan lapsi enkä aikonut jatkaa sitä perinnettä. Siinä vain kävi niin.
Viime viikolla juhlittiin hääpäiväämme. Tai no, minä podin migreeniä ja mies oli pitkän ja kiireisen työpäivän jälkeen puolikuollut. Keitettiin kuitenkin illalla leivoskahvit. Pikku s oli askarrellut jo viikkoja aiemmin meille vuosipäivälahjat. Hänen rakkautensa ja arvostuksensa vessapaperihylsyihin on uskomatonta. Ehtymätön materiaalilähde, josta saa aikaan vaikka mitä. Viimeisimmille kaverisynttäreille hän teki kortin hylsystä: "kato näin: leikataan se auki ja litistetään. siinä on korttipohja!" Alan vähitellen ymmärtää, miksi hän varastoi tyhjät hylsyt vessan nurkkaan, eikä vie niitä roskikseen.
Eilen mietin, miten on mahdollista, että olemme asuneet samassa talossa todella mukavien ihmisten kanssa ainakin viisi vuotta, emmekä ole tätä aiemmin tutustuneet. Hyvä kuitenkin että edes nyt. Tuli vaan sellainen olo, että olenko elänyt elämääni laput silmillä, vai olemmeko muka kulkeneet pihan läpi aina eri aikaan. Perheen tyttö oli meillä eilen ensimmäistä kertaa sisällä leikkimässä. Pikku s piirsi vessan oveen merkin, että kaveri osaisi tarvittaessa oikealle ovelle. Tuo merkki on mielestäni niin hieno, että taidan oikein kehystää sen tuohon oveen.
Haluaisin blogini kuvat isommiksi, niinkuin monessa muussakin blogissa on. Kukahan osaisi neuvoa tietokonetumpeloa?
5 kommenttia:
Mä yks päivä aattelinkin, että teillä on (en muista monesko) hääpäivä lähiaikoina. (en muista ees päivää)
Upeet lahjat saitte Pikku s:ltä! Tykkään myös kovasti tuosta vessakyltistä.
Kymmenes, aika rientää!
Minä voin yrittää neuvoa: Itse voin ainakin valita kuvakoon klikkaamalla kuvaa uutta tekstiä bloggerissa tehdessäni ja kuvia lisäillessäni. Kuvan päälle tulee sitten palkki, mistä voi valita kuvakoon tai poistaa kuvan. Toivottavasti auttoi. Löysin tänne Tuulen naapurina -blogin kautta, missä olen koko ajan kurkkimassa.
Meilläkin tyttö oli lapsena intohimoinen hylsyjen säästäjä ja askartelija. Koko ajan oli joku askarrus jossain menossa. Nyt into on hiukan jo laantunut. Ja minä kun luulin, että olisin innoissani siitä, mutta on jo melkein ikävä hylsyaskarteluja.
Kiva muuten, kun pistäydyit blogiini :)
Kiitos rva Reipas! Mulla taitaakin olla jotkut vanhat asetukset, täytyypä tarkistaa asia ajan kanssa :)
Kirjailijatar: Luulen, että tulen kaipaamaan hylsyaskarteluja sitten kun niiden aika on ohi. Olen itseasiassa jo ruvennut haaveilemaan josko tehtäisiin yhdessä oikein suuri linna vessapaperirullista :)
Lähetä kommentti