3.8.2010

lomasta lomaan



Eilen oli viimeinen kesälomapäivä. Tänään alkoi äitiysloma. Siirtymä sujui mukavasti ilman mitään stressiä.

Että hei vaan, me lomaillaan!

30.7.2010

vauva-asioita


Toisinaan tuntuu, että blogin sivupalkissa oleva laskuri tikittää liian nopeasti. Että päivät laskettuun aikaan hupenevat liian kovalla vauhdilla.

Enimmäkseen tuntuu kuitenkin siltä, ettei ole kiire mihinkään, kaiken ehtii saada valmiiksi hötkyämättäkin. Onhan noita päiviä vielä paljon.

Toissapäivänä kaivoin vaipat esille ja tein inventaarion. Pikku s:n vaippa-ajan jälkeen myin pois vaippakuoret, niitä täytyy vielä hankkia, mutta imut jätin säästöön. Ajattelin silloin, että ovat monesti pestyinä, hyvän imukyvyn saavuttaneina, lähes kultaakin kalliimpia, jos niille joskus vielä on tarvetta. Ja nyt on. On bambua, hamppua, flanellia ja jokunen frotee.
Kolme pientä taskuvaippaa ostin käytettynä. Ainakin isommalla vaipatettavalla ne toimivat aikoinaan hyvin. Pikkuisia flanellivaippoja ostin kirpputorilta hintaan 1e/kpl.
Hahtuvalangat ovat vielä paketeissaan, helteet eivät ole oikein motivoineet tarttumaan villaan. Kyllähän tässä vielä ehtii..

Tänään ostin kangasta rattaiden istuinosan uusimiseen, kuivaliinakangasta vaippoihin ja kankaan pinnasängyn verhoihin.

Vauvan vaatteita olen käynyt läpi jo aiemmin. Mitään uutta ei tarvitse ensialkuun ostaa, perus-vaatevarasto on säästössä. Muutama pieni vaate on tosin tarttunut kirpputorilta ja aletangosta mukaan.

Hoitopöydän lipasto on toistaiseksi vielä pikku s:n käytössä, mutta kunhan mummi ja pappa tuovat mökiltä toisen kaapin aarteilleen, laitan lipaston kuntoon ja vaatteet ja vaipat paikoilleen.

Ensi viikolla aion siivota varastoa ja kaivaa sieltä samalla esiin pinnasängyn ja rattaat.

Kaikki on siis hyvällä mallilla. Raskausviikkoja on 32+4. Hemoglobiini on 94, se täytyisi saada nousuun.
Vauva on vauhdikas liikkeissään ja nousee ihan pintaan kun vatsaa silittelee. Tulee ihan käteen kiinni ja nauttii paijauksesta.

Tänään ajattelin, miten hyvä on olla.

7.7.2010

porvoo







Tytöt lähtivät eilen mummin ja papan kanssa mökille, mies on vielä töissä. Tänään läksin aamupäivällä bussilla Porvooseen. Yksin. Oma-loma. Kiertelin, katselin ja kahvittelin. Ihan rauhassa, omassa tahdissa. Nautin.

Kahvila Helmessä en tällä kertaa juonut kahviani, koska siellä oli niin kuuma ja täyttä. Mutta kävin siellä vessassa. Kauniin peilin kautta kuvasin vatsaani. Enkä pitänyt sen kummempaa kiirettä, vaikka kuulin että oven takana oli jono.

Ystävän postilaatikkoon kolahtaa huomenna kortti.

26.6.2010

juhannuksena


Eilen tein raparperipiirakkaa, tänään sitruuna-marenki torttua. Huomiseksi toivovat mustikkapiirakkaa. Lasten mielestä piirakoissa parasta on pohja.

Eilen käytiin keräämässä kukkia. Niin maljakkoon kuin tyynyjenkin alle. Vanha suosikkipaikkamme niittykukkien keräämiseen oli jäänyt jyrän alle. Puut kaadettu ja niitty tasoitettu ja lyhyeksi kynitty. Harmitti, mietimme aletaanko siihenkin rakentaa.

Viimeeksi ruokakaupassa käydessä silmiin osui kassajonossa seistessä Apu-lehden kansi. Kuninkaallisista häistä oli kansi täynnä juttua ja lisäksi teksti "mukana paperinuket". Mieleen tulivat lapsuuden missit, iskelmätähdet ja kuninkaalliset. Kotona pettymys oli suuri, kun avasin (kelmuun pakatun) lehden ja käänsin paperinukkesivulle. Nuket oli todella huonosti piirretty. Vähän sinnepäin hutaisten, selkeästikin paljon vaivaa näkemättä. Mutta ainakin tytöt saivat hyvät kikatus-naurut, kun Daniel oli kuvassa pelkissä kalsareissa.

Ja olihan siinä lehden mukana jotain minullekin, kaupanpäällisenä tuli ristikko-lehti. En ole aikoihin tehnyt ristikoita, mutta jäin jo koukkuun :)

Kaksi työpäivää jäljellä, sitten alkaa loma.

5.6.2010

hiljaisia ajatuksia


Kotona ihana hiljaisuus. Tytöt nukkuvat, mies jäi päiväriennoltamme iltariennolle. Nautin niin paljon, kun saan olla omissa ajatuksissani tässä hiljaisuudessa. Näitä hetkiä ei niin usein ole.

Iltateetä hunajan kera. Paahdettua leipää, olisin halunnut voidella sen oliiviöljyllä, mutta pullossa oli jäljellä vain pari pisaraa. Tomaatteja syön monta päivässä, haukkaan kuin omenaa. Timjamin siemenet eivät suostuneet itämään ruukussa, on kai mentavä ostamaan valmis taimi. Basilika sentään kasvaa, tilli suorastaan villisti.

Raskausviikkoja on tänään tasan 24+5. Päiviä laskettuun aikaan noin 100. Oikea jalka rasittuu ja turpoaa helposti ja sitä vaivaavat suonikohjut. Muuten on hyvä. Askel on huomattavsti hidastunut ja olo rauhallinen.

S teki minulle tänään käsikorun. Helmet kimaltelevat kauniisti auringossa. Samoin kimaltelivat paljetit kahden ihanan pakistanilaistytön mekoissa perjantaina, kun he iloissaan juoksivat mäkeä alas käsi kädessä viimeisen koulupäivän kunniaksi.

Jos olen hereillä vielä silloin, kun tulee pimeää, lähden anastamaan jostain sireenipensaan oksan.

29.5.2010

kesätapahtumia


Kaupunki on täynnä kaikenlaisia ilmaisia kesätapahtumia, pullollaan kivaa tekemistä. Ja niin harvoin niissä tulee kuitenkaan käytyä. Tänä kesänä olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja päättänyt nauttia siitä, mitä meille tarjotaan.

Pari viikkoa sitten kävimme kierrätystapahtumassa, aurinko helli ja tunnelma oli mutkattoman mukavaa. Tänään uhmattiin pikku s:n kanssa sadetta täällä. Kierreltiin ja katseltiin ja nautittiin rennosta fiiliksestä ja ihanasta miljööstä, kunnes vilu pakotti lähtemään kotiin (myöhemmin aurinko pääsi hellimään tätäkin tapahtumaa). Ensi lauantaina lähdemme koko perheen voimin kuuntelemaan musiikkia, kiva kun tällaisia tapahtumia järjestetään myös päihteettömästi!

On hienoa huomata, että talkootoiminta kukoistaa ja ihmiset ovat innokkaita tekemään töitä ilmaiseksi tällaisen yhteisen kivan vuoksi. Hymyssä suin ja iloisin mielin. Yhteisöllisyys ei olekaan aikamme ihmisiltä täysin hukassa, vaikka välillä siltä tuntuukin.

27.5.2010

lakitettu, kukitettu

S sai tänään lakin, kukan ja todistuksen, esikouluvuoden päätökseen. Iloisin mielin, hymyssä suin. Olen kevään aikana huomannut hänen kasvaneen paljon, muuttuneen pienestä lapsesta isommaksi. Tuntee itsensä välillä jo "jotenkin koululaisen tuntuiseksi". Tuntuu minustakin joskus siltä.

Olen niin ylpeä siitä, mikä hänestä on kasvanut. Oma pikkuiseni, esikoiseni.