Olen useaan otteeseen kuullut keittiössä syönnin jälkeen lauseen "mitkä on mun käärmeitä?" tyttöjen puheessa. Olen ohittanut lauseen puolihuolimattomasti, kunnes tässä eräänä päivänä hoksasin kysyä heiltä mitä lause tarkoittaa. Kyseessä on leikki. Meillä on keittiössä raitainen räsymatto, jonka raidat ovat käärmeitä. Toinen sanoo toiselle mitkä ovat hänen käärmeitään, esim. "siniset ja valkoiset on sun käärmeitä". Sitten toinen kulkee maton päästä päähän astuen vain omille raidoilleen/käärmeilleen. Toisen käärmeet kuulemma purevat.
Kun äitini pari vuotta sitten kutoi maton keittiöömme, tilasin raitamaton jossa on sinistä ja vihreää ja ehkä vähän valkoista. Äiti kutoi maton oman äitinsä leikkaamista matonkuteista. Kun matto oli valmis ja keittiössämme, äidin sisko tuli käymään. Yhdessä äitini kanssa he muistelivat mikä mikäkin kangas matonkuteissa oli ollut. Yksi oli ollut mummon mekko, johon liittyi hyviä muistoja, yksi vanha pussilakana, joku isänsä paita.
Rakastan tuota mattoa. Toki se on kauniskin (vaikka jo kovia kokenut..), mutta siihen liittyy niin paljon muutakin kuin vain tehtävänsä mattona. Mietin, muistavatkohan lapseni käärme-leikkinsä samanlaisella lämmöllä, kuin äitini ja tätini siihen kudottujen vaatteiden tarinat.
Tänä keväänä aion opetella kutomaan mattoja. Kangaspuut ovat jo valmiina.
3 kommenttia:
Mulla on matto jonka oon kutonut melkein kokonaan edesmenneen pappani kerrastoista. Niitä jäi pappalta isot kasat ja kaikki sinisen sävyisiä. Se on kanssa aika muistorikas matto.
(Lisää muistoja tuli siitä kun keittiön viemäri tulvi yli ja matto oli aika järkyttävässä kunnossa, luulin jo että se pitää heittää pois. Mut sain sen yllättävän helposti puhtaaksi, onneksi.)
Voi, mattojen kutominen on ihanaa! Suosittelen ehdottomasti.
pienen poppanan olen joskus lapsena kutonut, mutta mattojen kudota se vasta olisi jotain.
Lähetä kommentti