Ei päivässä sinänsä mitään pahaa ole ollut. Ollaan oltu luistelemassa, silitin vinon pinon pyykkejä, katsottiin elokuvaa. On vaan sellainen "mikään ei iske eikä innosta" -päivä. Vähän ehkä haikeakin jostain syystä.
Kunnes. Kunnes näin illan tullen keksin kaivaa pitkästä aikaa Intian -kuvat esiin (vuodelta -95-96). Ovat dioina, projektoria ei tällä hetkellä ole. Ei edes valopöytää. Mutta mikä tunne, kun noita kuvia katselin lamppua vasten! Sydämessä hakkaa ja pakahduttaa ja läikkyy. Se vuosi oli hyvin tärkeä.
Oli ihan pakko kuvata näitä koneelle. Täytyisi tehdä se myös ihan oikeasti ja laadukkaasti (olisittepa vaan nähneet kuinka keikuin keittiön tuolilla käsi "ei niin vakaana" kuvia hehkulamppua vasten ottaen.. joissain kuvissa heijastuu kamerakin. Pro-työtä, sanoisin ;)). Kas kun ei pukki edes pientä valopöytää älynnyt tuoda!
Minä. 13 vuotta sitten.
Nämä kuvat pelastivat päiväni. Siitä tuli hyvä. Ehkä niillä on merkitystä koko alkavalle vuodelle...
3 kommenttia:
Hienot sävyt kuvissa tällä tekniikalla. Blogisi on kiva.
Joo, mäkin ihailen kuvien sävyjä. Joskus vaan hehkulamppu-vähemmänvakaa jne toimii parhaiten.
Ja arvaa, mekin katseltiin vanhoja dioja! Löysin jopa projektorin (tosi vanha, näyttää joltain 1800-luvun futuristiselta elokuvalavastukselta).
Olen huomannut saman vaikutuksen vanhoja kuvia katsellessa. Vaikka välillä tulee haikeakin mieli, usein se piristää ja antaa uutta energiaa. Jännittävät kuvasi piristivät myös minun päivääni. Vaikka monet inhoavat ihmisten matkakuvia, minua ne kiehtovat, koska ne tuo tuulahduksen jostain muualta ja on hauskaa kuvitella tarinoita kuvien takana.
Lähetä kommentti