6v.

Mihin se katosi, oma pikkuinen tyttöni? Siitä on tullut niin iso. Kattaa itse pöydän synttärivierailleen, sanoo, että tulppaanit sopisivat hyvin kattaukseen. Huolehtii sittä, että repussa on varahanskat ja pohtii miten kivaa olisi voittaa lotossa, niin äidin ei tarvitsisi mennä töihin. Osaa suunnitella asioita niin, ettei pikkusisko jää paitsioon. Jos mä menen kaverille kylään, voisitko tehdä siskon kanssa jotain kivaa, menkää vaikka jäätelölle (jos sitten itse saa kotona reiluuden nimissä pakastimesta jätskin).

Siitä on tullut äkkiä niin iso ja aika viisas ja aika kypsä. Vaikka on aika haikeaa jättää pikkulapsi-aika iäksi taakse, tämä nykyinen tuntuu niin hienolta. On aivan uskomatonta, miten paljon se tietää ja pohtii. Miten hienosti se ajattelee asioista. Se haluaa halia ja suukotella enemmän kuin ennen. Miten pitkät koivet sillä onkaan kun se kapuaa syliin!

Se on nyt 6v. Ollut jo pian kuukauden. Ja syksyllä se menee eskariin. (kuva-idea on lainattu)