En ole koskaan ollut mikään koira-ihminen. En koskaan oikeastaan ole pitänyt niistä, pikemminkin hiukan pelännyt. Ja saanut vastakaikuna murinaa ja hampaiden väläyttelyä. Enkä vieläkään haluaisi itselleni koiraa.Mutta hän on hurmannut minut täysin, ottanut oman paikkansa sydämestäni. Vanhempieni koira, ikää 8kk. En oikeasti koskaan olisi luullut käyvän näin!
2 kommenttia:
Täällä ei-niin-kovin-koira-ihminen, jonka luo hämmästyttävän moni koira yrittää innoissaan tulla rapsutettavaksi. Eikö niiden koirien pitäisi sen verran osata lukea tunteita? Annan selvästikin vääriä signaaleja.
Minä en ole taas koskaan ollut kissaihminen. En ollenkaan - minä olen henkeen ja vereen koiraihminen. Nyt olen kuitenkin alkanut huomata, että kissathan ovatkin oikeastaan aika mukavia. Pieni kissakuumekin nousi pintaan yhdessä vaiheessa, hui...
Lähetä kommentti