Viime viikolla iski parin yön mittainen ahdistus. Tietoisuus siitä, että vauva voi syntyä milloin vaan, ja samalla tunne, etten ihan vielä ole henkisesti valmis. Päänsärkyä, huonovointisuutta ja inhottavaa levottomuutta.
Viikonlopun aikana mieli rauhoittui. Tänään olen pariin otteeseen huomannut tuijottavani pyykkitelineellä kuivuvaa vauvanpyykkiä. Rauhallisena. Nyt on hyvä olla. Olen valmis, vaikka syntyisi ensi yönä.
Vaikka toisaalta, huomenna illalla olisi tarkoitus tavata työkavereita neulomusten merkeissä. Että jos vasta sitten sen jälkeen :)
2 kommenttia:
Mahtavaa, toimitko äitiysvapaallakin työkavereiden neulomisisopena- ja innoittajana, käsityöguruna!
Kyllä, vaativat, että tapaamme edelleen neulomuksien merkeissä. Kutsuvat mua guruksi, vaikka esim. A on paljon taitavampi kuin minä. Mut luulen, että oon niille sellanen "spiritual guru", suuri innoittaja.
Lähetä kommentti