vili

En ole koskaan ollut mikään koira-ihminen. En koskaan oikeastaan ole pitänyt niistä, pikemminkin hiukan pelännyt. Ja saanut vastakaikuna murinaa ja hampaiden väläyttelyä. Enkä vieläkään haluaisi itselleni koiraa.

Mutta hän on hurmannut minut täysin, ottanut oman paikkansa sydämestäni. Vanhempieni koira, ikää 8kk. En oikeasti koskaan olisi luullut käyvän näin!

tänään olen...

- käynyt uimassa
- pessyt keittiön ikkunan
- vaihtanut yhteen kukkaan mullan, multa ei riittänyt muuhun
- ommellut keittiöön uuden verhon ja miettinyt, että se näyttäisi paremmalta, jos keittiön seinät olisivat vaaleansiniset (en kuitenkaan tarttunut pensseliin)
- todennut, että kasvi, jota olen turhaan yrittänyt tukea kasvamaan ylöspäin, onkin ehkä parempi nostaa korkealle ja antaa sen kasvaa alaspäin
-ihmetellyt sitä, miten pikku-s on talven aikana kasvanut isommaksi, että voin jättää tytöt kahdestaan pihalle leikkimään ja lähteä sisälle suunnittelemaan parvekkeen kevätsiivousta
- iloinnut siitä, että parin päivän sairastelun ja syömättömyyden jälkeen olemattomaksi kutistunut vatsa on pyöristynyt takaisin entiselleen
- huomannut pitkän tauon jälkeen nauttivani ruuanlaitosta
- miettinyt miten muuten avokadoa voisi syödä, kuin salaatissa
- ihastellut saintpauliaan puhjennutta kukkaa

tikusta asiaa

Teen tikusta asiaa, että saan tänne blogiini jotain ryhtiä. Pääsiäinen on edennyt hyvin syöden ja kotielosta nautiskellen. Lapset leikkivät prinsessoiksi pukeutuneina kirpputoria.

Pyörittelin lankakorin lankoja käsissäni, mutten oikein tiennyt mihin ryhtyä. Sormet syyhyisivät neulomaan, mutten vielä oikein osannut päättää mitä. Viime viikolla tein pikkuruiset sukat ystävän pienelle. Nyt tekisi mieli ryhtyä tekemään pientä nuttua. Hankintalistalla on myös hahtuvalankaa vaippahousuihin.

Tikusta saatiin paljonkin asiaa, kun tein tammikuun lopulla raskaustestin. Kaksi punaista viivaa tikussa aiheuttivat aluksi lievää hämmennystä. Loppujenlopuksi yllätys oli kuitenkin äärettömän iloinen. Onnellisena odotamme pientä tuhisijaa. Syksyksi suunniteltu vuorotteluvapaa vaihtuu siis hiukan pidemmäksi vapaaksi pikkuisen myötä. Mikä sinänsä ei ole ollenkaan huono asia.

Kuva ei liity tekstiin mitenkään, kuten huomaatte, onpahan vain kevätmielinen iloisen värinen kasautuma keittiön pöydällä :)

laukku ja sen sisältö

En jaksa enää maata sängyn pohjalla migreenitoipilaana, niinpä lähden mukaan leikkiin. Hartiavaivaisena koetan hillitä tavaramäärää laukussani, ainoa kohtuullisen varma tapa on käyttää pientä laukkua (tosin olen haka pakkaamaan tavaroita tiiviisti..).
Käsveskastani löytyy seuraavaa:

-lompakko
-avaimet
-kalenteri
-kynä
-bussilippu
-pari muistitikkua (ikuisesti toisiinsa sotkeutuneena), jotka sisältävät milloin mitäkin tarpeellista. Rakastan muistitikkuja, niin pieniä ja käteviä, eikä tartte kuljetella papereita mukana!
-huulirasva
-lahjakortti, jonka sain jouluna, tuhlailen pikkuhiljaa.
-huomasin juuri, että puhelin puuttuu kuvasta, se taitaa tällä hetkellä löytyä sängystä. Mutta se kuuluu laukun vaki-sisältöön.

Mantra, jota toistan kotoa lähtiessä on: "avaimet, lompakko, puhelin, bussilippu". Niillä pärjää jo pitkälle.

iltapäiväkahvit

Iltapäiväkahvit, elämän pientä luksusta. Tänään tarjolla kahvin seuraksi venäläisiä vohvelikeksejä tai latvialaista vohvelikakkua. Päädyimme latvialaiseen, kiitos perhe D, kyllä maistuu!

Laiska päivä, nautinnollista villasukkasillaan vetelehtimistä. Vanhojen kuvien selailua. S tarvitsee eskariin kuvat itsestään 0-6 -vuotiaana. Itsekseni olen ihmetellyt miksen ole arkistoinut kuvia selkeämmin...

.

Uuden kalenterin sivut ammottavat vielä tyhjyyttään. Toivottavasti eivät liiaksi rupea täyttymäänkään. Olen sellainen ihminen, että tyhjää täytyy mahtua väliin.

Levyn sain joululahjaksi. Seurasin hänen taivaltaan idolsissa aikoinaan ja viehätyin kovasti. Erilainen kuin muut, varma tekemisestään. Tykkään hänen rennosta tyylistään olla ja laulaa. Ja se rentous tuntuu olevan aitoa, eikä vain päälleliimattu tyyli. Sellainen on tärkeää.

2010

Joulu tuli, joulu meni. Kuusesta ja muista koristeista en kyllä luovu ennen loppiaista, mutta hyasintit vaihtuivat jo värikkääseen tulppaanikimppuun. Villaisen harmaan loppuvuoden vastapainoksi mieli kaipaa värejä. Auringonpaisteisella aamupalalla leivän päälle keltaista ja vihreää.

Uuden vuoden alku tuntuu hyvältä. Ehkä siksi, että puolessa välissä vuotta on elämässä tapahtuva muutosta. Hyvää on ilo odottaa.

Onnea uudelle vuodelle!