Eilen illalla iski ompeluvimma. Oikeastaan oli pakkokin iskeä. Olin luvannut S:lle, että seuraaville kaverisynttäreille ompelen hänelle pyörivän mekon. Onhan noita muitakin, mutta kun eivät pyöri tarpeeksi. Ja tänään sitten oli ne synttärit. Ja kun kerran vauhtiin pääsin, päätin ommella lahjaksikin mekon. Yhdentoista jälkeen laitoin täkkiä koneen alle, ettei hurruttaisi niin kovaa alakerran naapuriin. Ja valmista tuli ennenkuin euroviisujen voittaja oli selvillä!
Ja pyöriihän se, kun helma on täys kello, ympärysmittaa noin neljä metriä. Turha kai sanoa, että S rakastaa mekkoaan.
Kaverin mekko ei niinkään pyöri, mutta kaunis siitä tuli. Kepeä narumekko kesään.
1 kommentti:
Ihanat mekot!! Itse hyväksyin lapsena päälleni vain yhden oranssin mekon koska se pyöri hyvin!!
Lähetä kommentti