Kuinka ihanaa onkaan, kun ei tarvitse "lähteä ulos". Astuu vain kynnyksen yli lehti kainalossa ja kahvikuppi kädessä, istahtaa rappusille ja nauttii.
Kuinka ihanaa on, kun voi astua aamulla yöpaita päällä kuistille venyttelemään ja haistelemaan ilmaa.
Kuinka ihanaa on, kun voi paljain jaloin kipaista kirpeässä aamuilmassa hakemassa lehden laatikosta.
Kuinka ihanaa onkaan, kun lapset voivat ravata ulkona ja sisällä niinkuin huvittaa ja tarve vaatii.
Ja kun voi illalla istua rapuilla hiljaisuutta kuunnellen.
***
Takana on viikonloppu pihaelämää mummilassa. Ei kerrostaloasumisessa sinänsä mitään vikaa ole, mutta näin kevään tullen huomaan taas, kuinka paljon kaipaankaan omaa pihaa. Edes ihan pientä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti