Aamulla heräsin herätyskellon soittoon. Kun avasin silmäni, näin kuinka ruskea lehti leijaili ikkunan takana. Mies oli aamuyöstä laittanut parvekkeen oven kiinni. Hetken aikaa mietin, onko syksy tullut yön aikana. Kun on ensimmäinen koulupäiväkin.
Reippain mielin, reppu selkään ja koulutielle. Oli kuulemma ainakin tuhat perhosta vatsassa. Aiemmin koulunaloitus ei ollut tuntunut oikeastaan miltään, mutta nyt kuulemma tuntui.
Koulun pihalla halit ja pusut. Pikkusisko tirautti pienet itkut, kun jäi nyt ihan yksin (kolmeksi tunniksi äidin ja isän kanssa). Kyynel tuli äidinkin silmäkulmaan. Sinne se meni, hymyssä suin, perhosia vatsassa. Sujahti koulumaailmaan, esikoiseni.
Koulun kellon pärähdettyä kello 12 pihalle kirmasi iloinen keltalakkinen joukko. Repussa oli reissuvihko, tehtäväkirja ja Aapinen. Kotimatkalla tyttö harmitteli, kun seuraavaan aamuun olisi vielä niin pitkä aika. Vaikka pitäähän sitä aikaa siinä välissä olla, että ehtii tehdä ihanat läksyt!
2 kommenttia:
Onnea tytölle koulutielle! Mukavaa, että hän viihtyy.
Kummasti se syksy aina tulee ihan yllättäen, juurikin kuin yön aikana.
Kiitos Malla, hienosti on koulu lähtenyt käyntiin. Ja olen niiiin onnellinen, kun saan jakaa tämän hänen kansaan, eikä tarvitse miettiä omia työkuvioita, iltapäiväkerhoja jne.
Syksy tosiaan tuli yön aikana. Tai eihän nyt vielä kylmä ole, loppukesää enemmänkin, mutta kyllä sen syksyn jo haistaa ilmasta. Ihanaa:)
Lähetä kommentti