Tänä aamuna vedin tukisukat jalkaan ja puin Kerttu-mummin vanhan kukallisen kotitakin päälleni. Pitkä sateenvarjo toimi nojaus- ja kävelykeppinä, kun välillä hengästytti ja supisti niin paljon. Bussissa sain ystävällisiä hymyjä kilteiltä mummoilta.Päivät hupenevat, laskettuun aikaan ei ole enää kovin montaa päivää. Eilen päivällä juttelin hyvän ystäväni kanssa puhelimessa, soitti supistustensa välissä. Illalla tuli ilouutinen pienen pojan syntymästä.
Eilen sain itsekin ilouutisia neuvolassa, hemoglobiini on kivunnut yli sataan, pääsemme sittenkin Haikaranpesään!
2 kommenttia:
Ihana masu! Jaksamista loppuviikoille, kohta teilläkin on vauva :)
Kiitos Malla! Toivotaan, että vauhti ei ihan vallan hidastu, mieli on niin energinen, että kaikenlaista tekisi mieli touhuta:)
Ystävän vauvan syntymä tuntui tosi jännittävältä. Niin samaa tahtia ollaan tätä taivalta kuljettu. Ja nyt heillä on jo nyytti sylissään! Tarkoittaa sitä, että ei kestä enää kauaa meilläkään :)
Lähetä kommentti